Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Onko siellä vielä miten paljon puimista? Viimeinen lataus on menossa, vastasi isäntä istahtaen lavitsalle. Elä viekään sitä pannua kamariin, tässä tuvan pöydällä on niin mukava juoda leketellä. Hän kääntyi valmiiksi pöytään päin ja naurahdella myhäili siinä tyytyväisenä, kuten ainakin perheen isä joukkonsa keskellä. Yhdentekevä, sanoi emäntä pyyhkien pannunsa päällystää.
Mutta kas, sitten tulee elämä kirpeine vitsoineen ja kurittaa lapsia vanhempain ja vanhempia lasten tähden; niin kävi Esterin ja porvariskuninkaan. Semmoista tapahtuu joka päivä; jota itsekukin punnitkoon ja noudattakoon. Isoäiti myhäili.
Luutnantti M. vaan myhäili. Sehän on merkillistä kuinka tieteelliseksi koko kasarmi on viime aikoina tullut! sanoi luutnantti B. Ja tätäkö sinä aijot ruveta lukemaan? Katselenmahan vähän. Perkele teitä ymmärtäköön! sanoi luutnantti B. ja paiskasi kirjan vasten penkkiä. Luutnantti M. nosti sen ylös, silitti hymyillen rutistuneet lehdet ja pani kiinni.
»Mistäs minä arvaisin.» »No Keskitalon Mantan. Nyt sen tiedät.» Sisar katseli ja ihmetteli. »Mikäs nyt tuli?» myhäili Uutela. »Ei mikään, ei mikään», puheli sisar hajamielisesti. »Minä vaan aattelen sitä iän eroa...Kun se Manta ei taida olla vielä kahtakymmentäviittäkään?» »Kahta vailla!» hymähti Uutela kuin kiusotellen. »Mutta eikös se sentään ole vähän liian nuori? Tuleekos siitä oikein?»
Kamaripaasi nukkui vielä puolipukeissaan lattialla, kuningas katseli häntä hetkisen aikaa kynttilän valossa, myhäili niinkuin hänen tapansa oli ollessaan yksin ajatuksissaan, levitti viittansa nukkuvan nuorukaisen päälle ja istui sitten lukemaan kuningas Kustaa Aadolfin rukouskirjaa, joka hänellä aina oli mukanaan.
Kun Niilo kiskoi päreitä tai veisti jotakin tarviskalua ja Katri liverrellen istui hänen rinnalleen, laski molemmat kätensä hänen olkapäälleen ja kertoi tuhansia hupaisia juttuja, ei Niilo useinkaan monta sanaa virkannut eikä liioin työtään keskeyttänyt; ja kun Katri silloin nykäisi häntä tukasta, saadakseen "Niiloa oikein valveille", niinkuin sanoi, niin tämä vaan myhäili ja katsoi lempeästi kiusaajaansa.
»Kyllä minäkin kaipasin, vaikken ennättänyt vielä mitään sanoa», ilmoitti pormestari Lagander. Apteekkari Leistén vaan myhäili; hän piti itsensä liian vanhana tämmöiseen. »Tietäisitte, kuinka usein teitä todenperästä kaipaamme», jatkoi Lagander. »Ja kuinka syytämme Karellia siitä, että seuraelämä on muuttunut ikäväksi ja kuivaksi.» »John parka! Millä tavalla sen hänen syykseen saatte?»
Gabriel lakkasi tervehtimästä konttoristia, jonka aikeiden vilpillisyydestä hän ei hetkeksikään ollut kahden vaiheilla. Mutta konttoristi ei ollut siitä millänsäkään, myhäili vaan ylenkatseellisesti kun tuli Gabrielia vastaan. Silminnähtävästi hän ei paljon välittänyt jonkun viilarin lakin-nostoista.
Katseeni liiteli idässä Milanon, kaakossa Parman ja etelässä Genuan alueilla. Osa eteläistä Ranskaa, Schweitsin vuoristoa, jäätiköitä ja alppeja myhäili minun jalkaini juurella. Kaikki muut vuoret, paitsi melkein Mont Blanc'in kokoista Mont-Rosaa, näyttivät minulle vaan myyrämättäiltä ja vuoriseudut mättäiseltä maalta.
»No, mitäs tämä?» ihmetteli Uutela, vaikka sisaren hämmästys sai hänen yhä lämpöisemmin hymyilemään. »Kun olet niinkuin...niinkuin naimaan menossa!» naurahti sisar puristellen iloisena hänen kättään. »Vai niin sinusta näkyy», myhäili Uutela. »Mistäs tiedät vaikka menisinkin?» »Oikeinko totta?» alkoi sisar hätäillä. »Sitä vartenkos sinä minut kutsuitkin?»
Päivän Sana
Muut Etsivät