Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Ja vaikkapa se olisi ollut huonokin, niin hän ei olisi katunut, sillä se oli siirtänyt hänet uuteen, rikkaaseen, nuorruttavaan elämään, joka sai aatokset askaroimaan valveilla ja unissa. Hovi ja sen tulevaisuus oli nykyään hänelle kaikki kaikessa. Hän tuskin muisti olevansa naimisissa, eikä hänellä ollut Mantan suhteen mitään valittamista kaikki meni hiljaa ja tasaisesti.
Mutta tuskani muuttui hirvittäväksi iltapuoleen. Ei ole kielessä sanoja hädälleni. Molemmat lapset tulivat tuskaisiksi, molemmat valittivat ja itkivät. Mantan ruumis oli sinipunanen ja luulin hänen jo moneen kertaan menehtyvän. Hädissäni painoin häntä kerran suullekin, että lakkaisi huutamasta. Mutta hätähuutona kuului valitus sen jälkeen. Nyt tapan itseni, ajattelin.
»Mistäs minä arvaisin.» »No Keskitalon Mantan. Nyt sen tiedät.» Sisar katseli ja ihmetteli. »Mikäs nyt tuli?» myhäili Uutela. »Ei mikään, ei mikään», puheli sisar hajamielisesti. »Minä vaan aattelen sitä iän eroa...Kun se Manta ei taida olla vielä kahtakymmentäviittäkään?» »Kahta vailla!» hymähti Uutela kuin kiusotellen. »Mutta eikös se sentään ole vähän liian nuori? Tuleekos siitä oikein?»
Vähän ajan perästä nousin ylös, laitoin sängyn kuntoon, kokosin likaset rievut kiuluun, ja menin katsomaan kätkyeen. Kätkyt oli tyhjä. »Manta vietiin aittaan ja pantiin laudalle. Saat mennä katsomaan jos tahdot. Se on niin kaunis», sanoi emäntä. Otin lakanan kätkyestä kainalooni, kokosin kaikki Mantan pikku vaatteet penkeiltä ja läksin rantaan.
»Ei ota, ei ota!» sanoi äiti itku kurkussa. »Kyllä tämä nyt kuolee! Kyllä tämä nyt kuolee!» Vähän ajan perästä erosi pikku Mantan henki ruumiista. Puhdas lakana pantiin kätkyeen ja lapsi ummistettiin yöksi siihen. Isäntä, emäntä ja Heikki menivät kamariin maata. Manta ja minä jäimme pirttiin.
taikka yksi surullinen tarina pappilan Mantasta ja Hallin Jannen uusista kulkusista. Hei, Hallin Jannen varsa se juoksi sitä Kuoreveden jäätä ja pappilan Mantan hiukset on kammattu kahdelle puolen päätä. Hei, Hallin Janne on hampuusi ja mittaa maailman rantaa, pappilan Manta se jupparöijyssä vieraille kahvia kantaa.
»Pelimanni Jussi hoi!» huusi talon poika, »pankaa polskaa nyt». Polskan säveleet kuuluivat, ja tanssia pyörähytettiin aikalailla. »Mennään keinumaan», sanoi Kallu, »koska keinu on tyhjänä». Martti ja Kallu sekä Hanna ja Anna istuivat keinuun, mutta Kallu lupasi ottaa vielä Helyn toiselle ja Mantan toiselle polvelleen. »En maar tulekaan», intti Hely, »vielä pudottaisit».
Minä katselin paperia, jossa oli keskellä kärpäsen kuva; luin sanat: »Kärpäspaperia», käänsin paperin kauniisti laskoksille ja kätkin sen rievun sisään lakkariini. Sitte aloin hoidella lapsia, jotka hiljaa kätkyessä kitisivät. Laihtuneet he olivat molemmat. Heikki oli kalpea kuin kuolema ja Mantan kasvot olivat ryyhelmässä. Pirtti oli lämmin ja minua alkoi kovin raukasta.
Manta oli nuori kasvava tyttö, joka nyt oli matamilla Leenan sijassa. »Minä se vain olen», vastasi Hely ja astui samassa matamin huoneeseen. »Hely! No sepä hyvin sopi. Olin juuri aikonut lähettää Mantan sinua kutsumaan tänne. Koska aiot lähteä Iirin luo?» Hely yskähti, mutta sanoi sitte vakavasti: »Minä tulin varta vasten sanomaan, etten lähde Iirille. Olen päättänyt toisin.
Tunsin koko ajan, että opettajan katse lepäsi kaikkea tätä sanoessa tyynenä minun kasvoillani. Laskin silmäni alas, mutta kuitenkin tunki se sydämeeni. Koko talven oli omatuntoni puhunut minulle. Varsinkin yöt olivat kauheat. Näin Mantan pienen suun avautuvan ja lusikalla pistin minä sinne myrkkyä... Eräänä yönä kevättalvella herätin minä Loviisan. »Mitä sinä tahdot? Mikä sinulla on?» hän sanoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät