United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tosin ihmeellisiä ovat Kafferilaisen tiet ja aatokset. 12:tas Luku. Voi sua, veljeni. Ylenmääräisestä uupumuksestani huolimatta oli yö, jonka Ulan luolassa vietin, kovin levoton.
Hän alkoi puheensa kertomalla Kristuksen vaatimattomasta kieltäytyvästä asemasta, eikä hän ollut puhunut montakaan minuuttia, ennenkuin hän hämmästyen tunsi, että selittämätön välinpitämättömyyden huuru-verho, joka hänen Ryforsiin tultua oli erottanut hänet kuulijoistaan, täällä oli poistunut, ja että hänellä nyt, niinkuin ennenmuinen, oli kuuntelijain tunteet ja aatokset vallassaan ja että hän mielensä mukaan voi virittää ja johtaa niitä.
Koditon olin alla äidin katon, omassa sielussainkin yksinäin, väikkeessä ilon vieras kutsumaton, ah, *arvottomaks* siellä aina jäin. Sa saavuit! Ensi kerran kuulin ma aatokset omat toisen sanoissa; kokosit säikeet mielein unelmien! sa nuori joukoss' elon vanhuksien!
Ja jo aatokset luokseni palaa: Vain noitahan kuulla voin! Niin vait on ympärilläin, Niin vait, kuin jos kuolo salaa Ois ovessa tyhjän ko'in. Ne saapuvat kaikki sisään Taas lapsuuden-aioiltain. Niin vait on ympärilläin, Niin vait, että äitiä, isää Ma huudan jo tuskissain. Mut heiltähän päättyi päivät, Ja aatosten saapuvan nään.
Mut kuinka ois, jos joskus jotakin hän runokokeistani saisi tietää? Se ehkä auttais. Niinkö, usko pois, tää kodin kuntoonpano tekee tiukkaa. On lemmenhuolet raskaat, leipä niukkaa. Alusta tuota paras karttaa ois! Alusko rakkaus? Puhuin *aviosta*, sen orjuudest' ei miestä mikään nosta. nähdessään, että neiti Skäre lähestyy. On sulle outoja ne aartehet, joit' täynnänsä on naisen aatokset.
Karit uhkaa, aalto alla ahmaa, Luoja johdattaa laulukosken laskijaa; suvanto jo aukeaa, Siintää eteen järven selkä, niemen päässä talo on. Poika purren kiinnittääpi pajuun rantakallion. Käypi tupaan. Kaikki väki sielt' on kesäkiireillään; talon tyttö kangaspuita punaposkin helskyttää. Suihkii soma sukkulainen, nousee, laskee polkimet. Sanat sattuu toisihinsa, ailahtaapi aatokset.
Kerta kerralta kasvoi minussa kiukku, kun hän ei tullutkaan. Veri oikein kiehui rinnassa. Ja sittenkään minä en poistunut, ennen kuin myöhään illalla, jolloin suuttumuksen hiki valui pitkin ruumista. Kotona heittäännyin vaatteet päällä vuoteelleni. Kiihtyneet aatokset virtanaan virtasivat, tulivat ja menivät. Luulee minun niin erittäin kaipaavan häntä, vaan erehtyy siinä.
Tuo pyörre mua miellyttää, sen vauhti huimaa päätä, tää onhan sentään elämää, ei aina tyyntä säätä; mä laulan, nautin, riemuitsen nyt ristiaallokossa ja vauhdin vuoksi aatokset on vallan huumiossa.
Mutta etelässä erään kunnaan rinteellä kuumoitti Jukolan talo kuin kadotettu onnen maa; ja riutuvat aatokset täyttivät taas veljesten rinnat. Mutta he käänsivät siitä vihdoin silmänsä Pohjaan päin, ja siellä näkyi korkea Impivaara, sen jyrkästi kaltuva viete, pimeät luolat ja partaiset, myrskyjen repimät kuuset, jotka seisoivat vuoren kyljillä.
Ja vaikkapa se olisi ollut huonokin, niin hän ei olisi katunut, sillä se oli siirtänyt hänet uuteen, rikkaaseen, nuorruttavaan elämään, joka sai aatokset askaroimaan valveilla ja unissa. Hovi ja sen tulevaisuus oli nykyään hänelle kaikki kaikessa. Hän tuskin muisti olevansa naimisissa, eikä hänellä ollut Mantan suhteen mitään valittamista kaikki meni hiljaa ja tasaisesti.