Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Niin vait on ympärilläin, Niin vait, että voitolle jäivät, Ja alas ma painan pään. Vaikk' kammoni ensin kiihtyy, On ainoat rakkaani nää. Niin vait on ympärilläin, Niin vait, että täällä ne viihtyy Ja yöksi mun seuraani jää. Kera noiden ma riemuitsen silloin, Ja itken ja hymyyn niin. Niin vait on ympärilläin, Niin vait, kuni missä on milloin Elo hiipunut sammuksiin. Toivon ja vuotan.
Tuo pyörre mua miellyttää, sen vauhti huimaa päätä, Tää onhan sentään elämää, ei aina tyyntä säätä; Mä laulan, nautin, riemuitsen nyt ristiaallokossa Ja vauhdin vuoksi aatokset on vallan huumiossa.
Minä iloitsen saadessani sinun kauttasi kuulla jotakin maailmasta, ja riemuitsen myös sinun menestyksestäsi". "Karolina, etkö ole koskaan puhellut sydämesi salaisuuksista äitini kanssa?" "En; minä olen liian ujo sitä tekemään, ja sitä paitsi tiedän, että tuollaisilla hellillä, lempivillä vaimoilla ja äideillä, kuin sinun äitisi, on yksi ainoa lääke kaikille meidän suruillemme".
Sen hengen keväisistä hettehistä sain nuoren nesteen suoniin, sydämmeen; sen huolet huolen, kärsin kärsimykset, sen tunteet tunnen, senhän itkut itken, sen harvat riemut myöskin riemuitsen; ja taivaan lientyessä mustiin pilviin sen kanssa kaikki voimat ponnistan, ett' alus kallis hukkumasta säilyis vaan.
Sen, jota kaihoin etsin vuorilla kohtaan. Ralla lallala lallala lalla laulan vain. Ralla lallala lallala lalla laulan ain. Riemusta helkähdellen laulu sydämeni soi! Kultani kukkasaika jälleen luokseni toi. Kohta jo kukkaspaulan saanen kulmillen. Häissäni sitten hyörin, pyörin ja riemuitsen. Koittaos, joutuin koita, toivoni päivyt! Ralla lallala lallala lalla laulan vain.
Tuo pyörre mua miellyttää, sen vauhti huimaa päätä, tää onhan sentään elämää, ei aina tyyntä säätä; mä laulan, nautin, riemuitsen nyt ristiaallokossa ja vauhdin vuoksi aatokset on vallan huumiossa.
"Noh, Konrad, etkös sinä ole ensinkään iloinen siitä, että jälleen olemme tavanneet toinen toisemme?" kysyi Martti, keskeyttäen Konrad'in mietteitä. "Kaikesta sydämestäni minä iloitsen!" vastasi Konrad, ja lähestyi häntä vilkkaasti, pusertaakseen hänen ystävällisesti ojennettua kättänsä. "Minä riemuitsen, ikäänkuin itse olisin tullut kuolemasta pelastetuksi!"
He olivat tehneet arkun liian kapeaksi ja lyhyeksi, ja hän sanoi: "Vuode on liian vähäinen sinulle! Minä riemuitsen tosin hengessäni, mutta lihassani olen kovin murheellinen; tämä ero koettelee minua ylenmäärin. Se on kummallista, että olen niin murheissani, vaikka minä tiedän, että hän varmaan lepää rauhassa ja että hänen käy kaikite hyvin."
Minä käsitän tämän, kallis sisareni; minä hyväksyn tätä; minä tahdon pitää sitä syvällä sydämessäni, niin kauan kuin elän; ja vaikka en olisi oppinut mitään muuta sinun kirjastasi, olen kumminkin keksinyt tämän ja tässä suuressa opissa riemuitsen." "Minä en voi kertoa sinulle kaikkia ajatuksia, jotka ovat täyttäneet mieleni, sitten kuin lu'in tämän kirjan. Koko elämäni näytti muuttuneen.
Vaan nyt riemuitsen, Kuin lintu laulan, leikitsen, Niin että rannat raikaa. Oi kirkas ilma, kaunis sää, Järv' välkkyy, taivas sinertää! Oi kesän armast' aikaa! Nyt talvella muistaa Taas poikaset luistaa, Ja suksilla suistaa Sievästi näin. Ja hanki se nauskaa, Ja jäätikkö rauskaa, Ja kulku on hauskaa, Heh, edespäin! Lum'hiukehet välkkää, Ja kulkuset helkkää, On riemua pelkkää, Nyt hulmutaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät