Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
»Näin kauhull' aattelin, kun sadottain Niveleitä ma näin matavan Mua ahneillen, ja ma tuskissain Kiven suiposta nyt käten' irroitan; Minuhun kurimus raju tarttui heti, Oli onneni tuo, ylöspäin se mun veti.»
Ja jo aatokset luokseni palaa: Vain noitahan kuulla voin! Niin vait on ympärilläin, Niin vait, kuin jos kuolo salaa Ois ovessa tyhjän ko'in. Ne saapuvat kaikki sisään Taas lapsuuden-aioiltain. Niin vait on ympärilläin, Niin vait, että äitiä, isää Ma huudan jo tuskissain. Mut heiltähän päättyi päivät, Ja aatosten saapuvan nään.
Ja taasko mun täytyis lämpöä, valkeutta antaa ja kuormani yksin kantaa? Ei, riittää jo. Suo, kohtalo, mun mennä pois, pois sinne, pois, lepo missä ois! Kakskymmentä vuotta olen ollut jo kansan pylväs, kakskymmentä vuotta pyhä, synnitön, syytön ja ylväs, olen ollut suotta, sen tunnen nyt, sen tuntea sain yön tuskissain, tuon tunnen nytkin ma valveillain.
Miksi hoiput sa hautojen päällä? Tiedän, on armain aikas jo täällä, kummitus olet » niin hiljaist' on keskellä hautain. Tartuin päähäni tuskissain. oman ma ääneni kuulin vain, ristit, haudat mun silmistä haihtui, valkeus pilkkopimeäksi vaihtui, murheeni muistin niin hirmuist' on keskellä hautain. En enää pelkää.
Kun ahdistukseen aivan Ma vaivun tuskissain, Mua auta alta vaivan Sun piinas tähden vain. Sa kilpen' ollos aina Ja turva kuollehen, Sun ristinkuvas paina Minulle mielehen. Sua sitten turvallisna Poveeni likistäin, Ma lausun onnellisna: On hyvä kuolla näin! Theklan kertomus. Wittenbergissä, Huhtikuun 2 p. 1521. T:ri Luther on mennyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät