Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Ma rakkaat poikani kaikk' kadotin, Mut en mä itkenyt, en vaikeroinnut, Kun oli mulla toivo kostosta Ja rauhaisasta Manaan-matkasta; Nyt päiviäni itken poloinen! KITKA. Sen kiireessäni pöydäll' unhotin! NYYRI. Ja kansas vapauden menetit! KITKA. Niin tein... Haa! LALLI. Siaa epä-toivolle Ei ole tässä! Mailman matkoilla Jos on tuo malja olkoon vaan! Ei koske Se seikka minuhun.
Pitkäläntäinen vaalea vaimo, joka oli kääritty säkinnäköiseen röijyntapaiseen määräämättömästä väristä, kohosi nyt seisoalle tuolilta, jolla nähtävästi oli istunut nukahtamassa, ja tuijotti minuhun. "Herra Jumala, mistä tulette, neiti?" kysyi hän. "Kohtasin poikanne, ja arvasin, että vähä leipää olisi muillenkin makuista. Se on sievä poikanen". En tietänyt mitä mun piti sanoa.
Sun näin, ja ilo silmistäsi se kohta syttyi minuhun. Mun sydämeni vierelläsi koht' oli, itse olin sun. Jo oli rusko, valon tuoja, sun kasvos rakkaat kullannut ja hellyytes mua kohtaan Luoja! sit' toivoin, mut en ansainnut. Jo kevätaamu poies vie mun, ja eron raskas hetki lyö. Sun suudelmissas autuus riemun, sun silmissäsi tuskan yö! Ma lähden kyynel puserrettu sun poskellasi kimaltaa.
PHILARIO. Hän raivoo, On aivan järjiltään! Te voiton saitte. Jälestä oiti hillitsemään vimmaa, Joll' itseään hän uhkaa. JACHIMO. Mielist' aivan. Viides kohtaus. Toinen huone Philarion talossa. POSTHUMUS. Pitääkö luomistyössä naisell' olla Osansa myös? Kaikk' ollaan äpäriä; Ja tuokin kunnon mies, jot' isäkseni Ma nimitin, en tiedä, missä oli, Kun minut tehtiin; väärän rahan leima Minuhun lyötiin.
Hän mulle: »Hyvän rakkaus, mi niukka tekoihin oli, täällä täydellistyy, ja sounti liian hidas rangaistahan. Mut että selvemmin viel' ymmärtäisit, minuhun mieles käännä; ehkä heelmän hyvänkin saat sa tästä viivykistä.» Ja jatkoi: »Luoja ei, ei luotu kukaan vaill' ole ollut rakkautta luonnon tai sielu, poikani, sen tiedät hyvin.
Niin ihmeen ilosalta näytti hän Ja laulain koitti kultasiipiään. Kuin kauniisti hän katsoi minuhun! Niin oli niinkuin laulanut hän oisi: Minäkin lystäilemään lähden poisi, Lentäissään koreasti koivuhun. Ah, jospa puheensa jo päättyiskin! AINA. Mä ikkunasta poijes pyörähdin Ja hiivin hiljaan, oven aukasin.
EDMUND. Mua houkutella teitä murhaamaan; Vaan kun ma kerroin, kuinka koston herra Kaikk' iskee nuolens' isänmurhaajaan; Kun näytin, kuinka monet vahvat siteet Isäänsä lapsen kiinnittää; niin vihdoin, Kun huomas hän, ett' tuota julmaa hankett' Inholla vastustin, niin raivoissansa Ja miekka paljaana hän äkkipäätä Minuhun karkas ja mua käteen iski.
"Ette toki vielä kuole, rakas herra!" "Niin sanoi myös herra Bintrey, mutta arvelenpa, että hän erehtyi. Vanhat lapsuuden tunteet palajavat minuhun jälleen takaisin, Sally tuo vanha hiljaisuus ja rauha, ennenkun tavan mukaan vaivuin uneen." Ja hetken kuluttua sanoi hän leppeästi: "Suudelkaa minua, Sally!" ja nähtävää oli, että hän luuli makaavansa entisessä kodissaan Löytölastenhuoneessa.
Ja hänen vierellään, kuin ettei naista häneltä vietäis, seisoi peikko suuri, he silloin tällöin toistaan suutelivat. Mut kun tuo harhaileva, ahnas katse minuhun kääntyi, julma rakastaja kiireestä kantapäähän ruoski häntä; vihassa sitten, mustasukkaisena irroitti hirviön ja kiskoi kanssaan niin kauas, että metsä suojas minut jo portolta ja kummitukseltakin. Kolmasneljättä laulu
Tällä lailla elää ja täyttää velvollisuuksiani alamaisiani kohtaan ja yhdistää niitä minuhun tuntuisi minusta varsin iloiselta ja yksinkertaiselta. En tiedä kuinka se tuntuu teistä, herra Bintrey, vaan minusta se tuntuu niin." "Se asia ei kuulu minun toimeeni, vaan kokonaan teidän" vastasi Bintrey "ja sentähden se tekee juuri yhtä mitä minä siitä pidän."
Päivän Sana
Muut Etsivät