United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Musta karsi oli kyläin herra, piilopirteissänsä eloon jääneet. Maa ei saanut siementä, vain verta monen kalliin kylvöajan mittaan. Vielä tohtiako elää, elää ehkä uutta vainon vuotta varten? Kevät sentään vielä tohti tulla kysymättä asehilta lupaa. Nosti hennon taimen keskeen karren, silmut koivuhun ja urvut leppään, nurmetutti hautakummut, jotka kansan parhaan elinvoiman kätki.
"Hänehen on mennyt perkele," ärjyivät lappalaiset, "tuo paholainen on hänest' ulos suomittava." "Suokaa minulle anteeks, isäntäni," rukoili Aiken, "mutt' enemmän tulee kuulla Jumalaa kuin ihmisiä." Nämä sanat olivat nyt merkkinä siihen myrähän, joka nyt vallan sai. Päski riistettiin häneltä, selkä paljastettiin ja hänet sidottiin hihnoilla koivuhun kiinni.
Maan kunnahisen näin kasketun, Maat raastetut käymässä koivuhun; Talot köyhät mä näin, näin sorretun väen, Mut sen nousevan näin, ajan uuden näen: Oi, siellä, siellä Tekemään opin työtä hartaalla miellä. Veit rahtikuormaa tästä, Mä astelin kirkolta päin; Ja tie oli pitkä ja raskas, Mut rinnalles minä jäin. Me kaks hovin köyhää orjaa Kahen kaupat jo teimme niin.
Niin ihmeen ilosalta näytti hän Ja laulain koitti kultasiipiään. Kuin kauniisti hän katsoi minuhun! Niin oli niinkuin laulanut hän oisi: Minäkin lystäilemään lähden poisi, Lentäissään koreasti koivuhun. Ah, jospa puheensa jo päättyiskin! AINA. Mä ikkunasta poijes pyörähdin Ja hiivin hiljaan, oven aukasin.
Vartoo se Maija pitkän kotvan, vartoo ja viimein juoksee pois. Jahvetti katsoa töllöttääpi, ölähtää niinkuin epatto ois. Itkua nielee ja kivellä paiskaa koivuhun kohti laulajaa. "Hiivatin hottinen, yhä se siinä oksalla tirskuu ja rimputtaa." KORPIKYL