United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt ei ole siaa mulla siellä eikä täällä, Enempi kun lehellä liukkaalla jäällä. Voi kuinka tyttöparan onki minun käynnä, Muretta ja surua on sydämeni täynnä. Ilopäivä on mennyt ja kohta ikä katkee, Eik' ole kuka minut murehista kätkee. Vuoteni kulki, kun virtanen vesi; Mikä mulla tullee viimenki esiin. 52. T
Sitten kun katselin, kuinka monessa noista tuhansista luonnollinen arkuus antoi siaa ilolle, niin että tunkivat saarnaajan luo hänen kättänsä pusertamaan ja häneltä yhtä ainoata kehoitussanaa vastaan-ottamaan, johon ainoastaan saivat vastatuksi niiskutuksilla ja tuolla: "Herra siunatkoon teitä," jopa ainoastaan sanattomilla kyynelilläkin; kun näin toiset halullisna ilmoittamaan heränneitten omien-tuntojensa huolet ja valmiina omistamaan lääke, jonka voimaa eivät vielä oikein tunteneet, ja kun lopuksi kuulin mr Wesleyn ystävälliset, kärsivälliset ja jokaiselle niin hyvin soveltuvat sanat siinä oli jotakin, jota en mistään hinnasta olisi tahtonut olla kuulematta ja näkemättä.
Ainoa keino tuon rangaistuksen välttämiseen olisi totinen parannus ja katumus, mutta minä pelkään sen heiltä jäävän tekemättä, sillä tämän maailman elämän suru ja rikkauden himo on heidän sydämiinsä jo niin syvälle juurtunut, ett'ei siellä ole enään siaa paremmille tunteille jospa he kuitenkin vielä heräisivät, jospa he saisivat silmänsä auki ennenkuin heidät saavuttaa ajallinen ja ijankaikkinen kosto, Jumalani, voi, voi!" vaikeroitsi tuo kuolemaisillansa oleva, miestänsä ja lapsiansa säälittelevä ja rakastava äiti.
Tämä menestys herätti taaskin rohkeutta ja toivoa piiritetyissä, jotka nyt varmaan luulivat ett'ei romalaiset koskaan tulisi saamaan varmaa jalan siaa kaupungissa. Mutta he tykkänänsä unhottivat toisen vihollisen, mikä askel askeleelta läheni heitä ja jota ei voitu karkoittaa, nimittäin nälän.
Kun hän tuli yhteentoista värsyyn, minä rupesin vapisemaan sanoista, jotka hän luki: 'Ja minä näin suuren valkian istuimen, ja sen päällä istuvan, jonka kasvoin edessä maa ja taivas pakeni, eikä heille siaa löydetty.
Ja sitte aina kun sinulla ei ole yösijaa, vaan täytyy ollasi yötä metsässä, kuinka monesti sinä ajattelet: voi hyvä Jumala! minulla on sentään ollut omat huoneet ja seitsemän tehtyä siaa, ja astioita tarpeeksi, ja lekkerillinen viiniä kellarissa... Enkömä mene tuomaan sinulle lasin viiniä? Maltappas, minä tuon! Alakuloisena pitää juoman viiniä.
Martti oli perää pitämässä ja katsoi huomiokkaasti ympärillensä. Kun hän ei voinut havaita vähintäkään vaaran haamua, käski hän luoksensa Leon, joka, tuonnempana kokan puolella laivanparrasta vastaan nojauten, näytti ihastelevan kuutamalla välkkyviä aaltoja, ja toimitti hänelle siaa viereensä. "Painappas vähäisen puuta, poikaseni," sanoi hän ystävällisesti.
Valmistauduin minäkin ja tapasin Holtin etehisessä. 'Mihinkä sinä aiot? hän kysyi. 'Tietysti kotiin, vastasin. 'Lörpötyksiä. Jää tänne huomiseen. On siaa kylänvanhimman veneessä sekä sinulle että Elinalle. 'En salli sinun mennä yksinäsi tämmöiseen ilmaan, minä sanoin. 'Kiitoksia vaan paljon; mutta olen jo täysi-ikänen ja voin kyllä purjehtia tämän matkan lapsenlikatta.
Viimeinenkin torninhuippu jo katosi ta'amme, ja eteemme ilmaantui tummanviheriä lakeus, joka ulottui tuonemmas yli koko näkypiirin: me tulimme äärettömän rämäkän syrjään. Kuiva, hedelmätön puszta loppui jättääkseen siaa uudelle, hirvittävälle, ihmisiltä käymättömälle pusztalle, vesi-pusztalle. Kentiltä karkoitettu kasvi-elo näytti tänne paenneen.
Kuu kävi pilvistä ja paisti kuolleen kasvoille, ne olivat vaaleat. Emma on työnsä tehnyt, hän ei säädä kuun valoa hän avaa jo oven lähteäksensä pois. Vaan miksi ei hän mene, miksi seisoo hän samalla paikalla, miksi tirkistelee hänen silmänsä, lyökö häntä oman tunnon nuhde? katuuko hän työtänsä? Ei, oma tunto nukkuu, katumus ei ole koskaan siaa löytänyt Emman sydämmessä.