Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Eihän siinä liene mitään pahaa, kysyi terävästi Sunkreini. Lörpötyksiä, lörpötyksiä, joita et itsekkään ymmärrä, olet, suutari, tytön päähän ajanut. Tyttö tuletko kanssani, niin sinusta tulee ihminen; tosin olet hyvin metsäläisen näköinen, mutta seura ja uudet elämän tavat kyllä En, vastasi Mari, ja mustat silmät säihkyivät taas kummallisesti, en milloinkaan; sillä meillä ei ole sama henki.
Mutta myöhempään olivat nämät molemmat nuoret heittiöt luultavasti kohdanneet toisensa Pariisin kaduilla, ja nyt oli tuo pitkä, punatukkainen kertonut pienelle, tummaveriselle, että hänen vanhempansa olivat etsineet häntä ja maininnut ehkä hänen äidistään sekoittaen kertomukseensa tiesi mitä lörpötyksiä ja valheita.
Mutta vanhuksen ennustuksista eivät nuoret puhuneet kellekään, koska heitä hävetti, että olivat antaneet houkutella itsensä kuuntelemaan mustalaisakan lörpötyksiä. Noin vuosi sen jälkeen osui tieni Ahvenanmaalle, jonka kirkolliset muistomerkit kiinnittivät mieltäni. Sitä paitsi olin viehättynyt kansan elämästä.
KAARLO. Mahdotonta on piirustaa tälläisessä metelissä, pääni on vallan pyörällä. Kaikkivaltias on varmaan niin säätänyt, että Liisa täti on kadottanut kuulonsa, muuten menettäisi hän varmaan sen pienenkin järjen mikä hänellä on, kuuntelemalla noitten toisten lörpötyksiä. Nuo sukulaiset, nuo sukulaiset, ottavat minulta hengen! Nätti tyttö, Poikain tuttu, Vaik'ei iku oma.
Kaksi päivää sitten purjehti laiva tästä ohi pohjoseen päin. Sen suunta oli nähtävästi pantu Tukholmaa kohti. Minä tunsin sen, yhtä varmasti kuin teidätkin tunnen. Se on sama laiva, joka niin useasti seurasi meitä merellä ja herätti taikauskoisen pelon miehistössämme. Siinä laivassa on kova kohtalomme ohjattavana. Lörpötyksiä! Sinä olet uneksinut, virkkoi kapteeni kärsimättömästi. Lähtekäämme!
Matti lausui: »Anni rukka, heitä nyt pois tuo surullinen muotosi ja siivoo huonetta vähäsen! Pian taitaa tänne tulla kauan kaivattu vieras. Vilhon kihlauksessa ei olekkaan mitään perää, ne ovat vain olleet Lukkarin Ullan lörpötyksiä.» Anni katsoi kummastellen ympärillensä. Mitä hän kuuli? Kuinka saattoi hänen suuri murheensa niin pian iloksi muuttua? Hänen tätä vielä ajatellessansa tuli Vilho.
Sillinperkaaja seisoi viimeisenä jälellä, käsi mastotouvissa ja toinen jalka portaalla; näytti siltä kuin olisi hän ottanut puhuaksensa toisten puolesta... Aivan oikein! kapteeni ei tahtonut kuulla mitään lörpötyksiä kannella ja hän oli nyt tullut laivan portaalle saakka; mutta tyttöpä piti puoliaan ... aina viimeiseen saakka, jolloin hän viime silmänräpäyksessä heittäytyi veneesen.
Lörpötyksiä, päätti Kirila Petrovitsch, kohta minä selvitän kaikki. Missä on opettaja? kysyi hän sisään tulleelta palvelijalta. Häntä ei mistään löydy, vastasi palvelija. No, hakekaa häntä! huusi Troekurov, joka jo alkoi epäillä. Näytäppäs niitä mainioita tunnusmerkkejäsi, sanoi hän ispravnikalle, joka heti antoi paperin. Hm, hm, 23 vuotta j.n.e. Niin se on, mutta ei se vielä mitään todista.
Tällainen ystävällinen vastaan-otto teki hyvän vaikutuksen asessoriin; hän ei huolinut viinasta, vaan alkoi kuulla Kirila Petrovitschia mitä suurimmalla tarkkuudella. Minulla on naapurina eräs pikkutilallinen, heittiö, sanoi Troekurov, minä tahdon ottaa hänen tilansa ... mitä sinä siinä ajattelet? Teidän ylhäisyytenne, onko mitään asiakirjoja? Lörpötyksiä, veliseni, mitä asiakirjoja sinä tahdot?
Ne eivät olisi joutaneet ei päätään sammuttamaan, niin tolkussa kuuntelivat sen akkaluhjan lörpötyksiä, joka yhtenä rutinana meni kuin sotkupata. Renki Pekka vaan jouti työhönsä. Hän meni jo noustuaan kantelemaan kiviä kesantopellolta. Jopa käskettiin meitäkin Pekan kanssa aamiaiselle.
Päivän Sana
Muut Etsivät