United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka loppu maailman Käy jo lähemmäksi, Verivirta Karitsan Ei käy kylmemmäksi: Vielä voi se kirvoittaa Synnin kahlehista, Vieläkin se virvoittaa Mielen murehista. Virret muut ne vanhenee; Karitsaa vain yhä Uusin virsin kiittelee Herran Siion pyhä. Mailma katsoo oudoks tään, Kun ei ole nähnyt Eikä nähdä pyydäkkään, Mit' on Jesus tehnyt. Kiittäkäätte Karitsaa Kaikki uskovaiset!
Sentä ei soita kanteleni, Ei iloitse ensinkänä, Soitto ei soita suosioksi, Laske ei laatuista iloa, Kun on huolista kuvattu, Murehista muovaeltu. Kant. Laulavat Lapinki lapset, Heinäkengät heittelevät, Hirven harvoilta lihoilta, Petran pienen pallehilta; Niin miks'en minäki laula, Miks' ei laula meiän lapset, Ruoalta rukihiselta, Suulta suurukselliselta.
Nyt ei ole siaa mulla siellä eikä täällä, Enempi kun lehellä liukkaalla jäällä. Voi kuinka tyttöparan onki minun käynnä, Muretta ja surua on sydämeni täynnä. Ilopäivä on mennyt ja kohta ikä katkee, Eik' ole kuka minut murehista kätkee. Vuoteni kulki, kun virtanen vesi; Mikä mulla tullee viimenki esiin. 52. T
Mutta koska minä olen sitä varten syntynyt, että olisin Jugurthan rikosten osoitteena, niin en pyydä enää kuolemasta päästä enkä murehista, ainoasti vihollisen ylivallasta ja ruumiin kidutuksista.
Kevät tuli, käki kukkui, pienet linnut lauloi, Minä itken kuikutan ja kylän naiset nauroi. Kylän naiset naurelevat huokauksiani, Iloissani muutamat mun luuli laulavani. Toiset muuttaa mureheni vieläin mustemmaksi, Minusta he mielellänsä tekisivät kaksi. Uniki se murehista levottavi monta, Minä en saa silmihin pienintäkään unta.
Näillä oon nitoa saanut, Sommitella, suunnitella Mitä mielehen jolahti, Mitä lensi luonnolleni. Sill' ei ole siivolliset Nää runot rumannäköiset: Mikä on harmista haettu, Murehista muiston saanut, Mikä virkettu vihasta, Juovuksista juohon saanut, Tunnon tuskista kyhätty.
Ne varsin valehtelevat, tuiki tyhjeä panevat, jotka soittoa sanovat, arvelevat kanteletta Väinämöisen veistämäksi, jumalan kuvoamaksi, hauin suuren hartioista, veen koiran koukkuluista; soitto on suruista tehty, murehista muovaeltu: koppa päivistä kovista, emäpuu ikipoloista, kielet kiusoista kerätty, naulat muista vastuksista.
Ne varsin valehtelevat, Tuiki tyhjeä panevat, Jotka soittoa sanovat, Arvelevat kanteletta Väinämöisen veistämäksi, Jumalan kuvoamaksi Hauin suuren hartioista, Ve'en koiran koukkuluista; Soitto on suruista tehty, Murehista muovaeltu: Koppa päivistä pahoista, Emäpuu ikipoloista, Kielet kiusoista kerätty, Naulat muista vastuksista.
Suu minun nauroi, syämeni itki, Veet ne vierivät poskia pitkin. Veet ne vierivät poskia myöten, Kulki kun virrassa koskia myöten. Mieleheni muistuvat muinaiset ajat, Isäni ja äitini ilotäyet majat. Olin minä tytön taimi koria kuin kukka, Joka pojan päälle en katsonutkaan. Koriana kävin minä edestä ja takaa, Mieleni oli iloinen ja murehista vapaa.
Yhteisiä Lauluja I. Kaikille yhteisiä Eräskummainen kantele. Ne varsin valehtelevat, Tuiki tyhjeä panevat, Jotka soittoa sanovat, Arvelevat kanteletta Väinämöisen veistämäksi, Jumalan kuvoamaksi, Hauin suuren hartioista, Veen koiran koukkuluista; Soitto on suruista tehty, Murehista muovaeltu: Koppa päivistä kovista, Emäpuu ikipoloista, Kielet kiusoista kerätty, Naulat muista vastuksista.