United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sua aattelen alati ja ma mietin mielessäni: Tule, tule lempilintu, tule äidin nuori nuppu. Kuuletko viuhua vihurin? Oi, jospa kevät jo oisi! HELKA. Kevähässä kerkän mieli, neien suuressa suvessa, pojan mieli metsän tiellä, taaton miel' kalan kudussa. Eipä ole emolla mieli metsähän eikä merelle, ei iloja kesän hän itke eikä talven tanteria. Syli tyhjeä tapaavi: Kussa viivyt äidin kulta?
Jok' on aitta vehkasuolla, Sihen on vehkoja ve'etty; Jok' on parkkikankahalla, Sihen on pantu parkkiloita; Se kolmas kotoinen aitta, Sihen on tyhjeä typitty Eikä aivan tyhjäkänä, Eikä aivan täysikänä: Kanan pää, karitsan kaula, Kolme hauin kylkiluuta.
»Tuopi tyhjeä valetta, Korjan täyden luottehia!» Turhaan koettaa vielä äiti varoittaa, osoitellen sepän emännän muka vaivaloista elämää: »Ohoh lasta lampahutta! Menet seppo Ilmarille, Vaahti-otsalle varaksi, Sepon hurstin huuhtojaksi, Sepon pään pesettimeksi!»
Ne varsin valehtelevat, tuiki tyhjeä panevat, jotka soittoa sanovat, arvelevat kanteletta Väinämöisen veistämäksi, jumalan kuvoamaksi, hauin suuren hartioista, veen koiran koukkuluista; soitto on suruista tehty, murehista muovaeltu: koppa päivistä kovista, emäpuu ikipoloista, kielet kiusoista kerätty, naulat muista vastuksista.
"Vaan pitäähän olla syy, minkä tähden?" "No enhä mie tiijjä teijän nimiikää." "Vai niin? Minun nimeni on Aukusti Opattinen." "Vai Opattinen, no se on melkeen yhtä jos sanoo Opattiseks tahi opettajaks." "Ei, mutta sanokaa Aukustiksi." "Voi, voi, elkeä työ tyhjeä ... mitä imeiset siitä sanoisi?"
Ne varsin valehtelevat, Tuiki tyhjeä panevat, Jotka soittoa sanovat, Arvelevat kanteletta Väinämöisen veistämäksi, Jumalan kuvoamaksi Hauin suuren hartioista, Ve'en koiran koukkuluista; Soitto on suruista tehty, Murehista muovaeltu: Koppa päivistä pahoista, Emäpuu ikipoloista, Kielet kiusoista kerätty, Naulat muista vastuksista.
Ken se tuutii poikalasta, Sepä totta torjuttavi; Ken se tuutivi tytärtä, Se vaan tyhjeä tekevi.
"Ken se haahella tulevi, laskevi veno punaisin selän puolen Lemmenlahta, se on vanha Väinämöinen: tuopi laivalla eloa, aluksella aartehia. "Ken se korjalla ajavi, kirjavalla kiiättävi maapuolen Simasaloa, se on seppo Ilmarinen: tuopi tyhjeä valetta, korjan täyen luottehia.
Yhteisiä Lauluja I. Kaikille yhteisiä Eräskummainen kantele. Ne varsin valehtelevat, Tuiki tyhjeä panevat, Jotka soittoa sanovat, Arvelevat kanteletta Väinämöisen veistämäksi, Jumalan kuvoamaksi, Hauin suuren hartioista, Veen koiran koukkuluista; Soitto on suruista tehty, Murehista muovaeltu: Koppa päivistä kovista, Emäpuu ikipoloista, Kielet kiusoista kerätty, Naulat muista vastuksista.