United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo tuon näen kyselemättäi, Arvelen anelematta, Saat siitä valitun vaimon, Sekä mielevän miniän; Mene sie sihen talohon, Tuo minulle minnä siitä!"
Niistä ei tule meitä syyttää, taikka ajatella, kun olisimma hyvästi voineet poisheittää ne ja neki sanat jostain laulusta, koska ne jo tavattiin jossain toisessa edellisessä. Sihen meillä ei ole ollut oikeutta.
Jok' on aitta vehkasuolla, Sihen on vehkoja ve'etty; Jok' on parkkikankahalla, Sihen on pantu parkkiloita; Se kolmas kotoinen aitta, Sihen on tyhjeä typitty Eikä aivan tyhjäkänä, Eikä aivan täysikänä: Kanan pää, karitsan kaula, Kolme hauin kylkiluuta.
"Jo mie kävin, taattoseni, Kävelin kyliä myöten, Katselin talo talolta, Varahaisinta savua: Näin mä saarella savusen, Tulen niemen tutkamessa, Menin mie sihen talohon, Eikä mua koirat kuultu, Eikä haukkujat havattu: Kysyin tyttöä talosta."
Sihen uupui orja rukka, Kuoli kurja käskyläinen, Paljahilla paioillahan, Aivan aivinattomilla. Tuli kolme Tuonen neittä, Kerättihin kuollehia, Löyettihin orjan sielu, Otettihin orjan sielu, Taluttihin taivahasen, Saatettiin ilosalihin. Avettiin hopia-uksi, Kultaportti päästettihin, Orjan saahessa sisälle. Tuotihin hopiatuoli, Kultakammi kannettihin: "Istu tuolle orja raukka!
"En tiedä," sanoi Leonardo synkeämielisesti, "miksikä tänä päivänä näette niin erinomaisen paljon nuhdeltavaa minussa." "O, ei ainoastaan tänä päivänä," keskeytti ukko äkisti. "Jo kahtena vuonna olen nähnyt käytöksesi olevan nuhteen alaisen; mutta en ole mitään virkkonut sen tähden että jaa, miks'en tuota voi tunnustaa, sen tähden ett'ei ollut minulla sydäntä sihen.
Syy sihen, että nuotti nykyisissä kansan lauluissa on sanan ylitse vallan saanut, on sama kun kaiken muunki yhteisen elämän muuttumiseen entisestä laadustansa.
Sihen surmansa sukesi, Kuolemansa kohtaeli, Sanoi kerran mennessänsä: "Elkäte etiset sulhot Tahtoko tytärtä toisen Vasten mieltä mieholahan!" Hannus Pannus. Hannus Pannus, mies koria, Läksi Koskelta kosihin Virran nuorinta tytärtä, Pajarin parasta lasta. Sanoi sinne tultuansa, Pajarihin päästyänsä: "Paras minulle, ei pahinta, Pisin minulle, ei lyhintä."
Maallisia nykyisemmän ajan lauluja on usiammasta laadusta. Rantamailla ja Hämeessä niitä osittain käännetään ruotsista, osittain tehdään uusia, vaan ruotsin mukaan, taikka muuten entisestä Suomen laulusta poikkeavaisesti. Muutamia niistä tavataan jo ulommaksiki Savoon ja Karjalaan levenneenä, joissa myös itsissäki toisinaan uusia lauluja sihen laatuun ilmautuu.
Tuli sääli sällöäni, Sekä kaiho kaunoani, Tempasin tukasta maahan, Sihen sotkin sormillani, Pieksin peukaloisillani, Hautelin halolla päähän, Sekä vestin vempelellä. "Ole kiitetty Jumala, Päästit sulhosta pahasta! Ennen yksin yön makoan Kun kahen pahan keralla."