United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viimein käänsi hän ne kokoon ja pisti laukkuunsa, joka oli hänen jalkainsa juuressa maassa. Huomatessaan Robertin vielä istuvan valveilla kysyi hän: Eikös nuorta miestä nukutakaan, taidan minä tässä valvottaa. Mutta nyt käydään kilvalla unetarta kosihin, kumpi meistä hänelle mieluisampi. Nuori mies vanhan voittanee siinäkin juoksussa.
Niin kohta kotia läksi, Tappoi naisen ennen naiun, Murti entisen emännän. Meni Koskelle kosihin Virran nuorinta tytärtä, Pajarin parasta lasta. Sanoi sinne mentyänsä: "Paras minulle, ei pahinta Pisin minulle, ei lyhintä." Sanoi Virran nuorin tyttö, Pajarin parahin lapsi: "Ei parasta, ei pahinta, Ei pisintä, ei lyhintä.
"Takoa yhä taputat, ajan kaiken kalkuttelet; kesän kengität hevoista, talven rautoja rakennat, yön kohennat korjiasi, päivän laait laitioita kulkeaksesi kosihin, päästäksesi Pohjolahan: jo nyt vievät viekkahammat, etevämmät ennättävät, ottavat sinun omasi, anastavat armahasi, vuosin kaksin katsomasi, kolmin vuosin kosjomasi.
Juoksi Katri katsomahan: Siell' on riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika, Hevoistahan valjastavi, Kalujahan kaunistavi, Lähtiäksensä kosihin. Sanoi riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika: "Eläpä muille kaunis Katri, Kun minulle Katri kaunis, Pane päätä palmikolle, Sio silkillä hivusta!" Tunki kihlat kukkarohon, Taskuhun tali hopiat.
Itsepä Annikki, hänen oma sisarensa, moittii tätä, tuodessaan hänelle sanaa Wäinämöisen lähdöstä kosioretkelle: »Takoa yhä taputat, Ajan kaiken kalkuttelet, Talven rautoja rakennat, Kesän kengität hevosta, Kulkeaksesi kosihin, Päästäksesi Pohjolahan; Jo nyt vievät viekkahammat, Ottavat sinun omasi!»
Itse mä satulan saisin Kovan koivun kuoren alta. Orihilla otrat kynnän, Tammalla talon asetan. Lähen kullalla kosihin, Hopialla liehumahan Mokomata morsianta, Konnun kuulua tytärtä Ankaran anopin luota, Apen ankaran talosta. Isoseni ainoseni Vei vasikan Wiipurihin. Osti mulle mustan ruunan, Vaihtoi pienen tamman varsan.
Saisi kaikki Saaren sulhot, sata miestä miekkoinensa päällesi sinun, poloisen, yksinäisen ympärille." Mitä huoli Lemminkäinen varoituksista emonsa! Ottavi hyvän orosen, valjasti valion varsan; ajavi karittelevi Saaren kuuluhun kylähän Saaren kukkoa kosihin, Saaren mointa morsianta.
Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Otti tallista orihin, Ratsun kultahan rakensi, Lähteäksensä käkesi, Mennä konnusta kosihin, Konnun kuulua tytärtä, Kaloniemen neittä nuorta. Iso kielsi, emo epäsi, Kielsi veljet ja sisaret, Varottivat lähtemästä Kaloniemen neitosihin: »Ei sua suvaita siellä, Neittä ei anneta sinulle».
Susi ulvoo, koski kuohuu. Aamulla auringon kimallus. Kaleva kuuluisa kuningas käkesi kosihin käydä Vuoren mointa morsianta. Hiiden neiti hiilihapsi kutoi verkon kutristansa, silmän-iskuista yliset, luomen-laskuista aliset, pani paulat poikki tiestä, urhon vangitsi valion. Valitteli valtakunta: "Kauan on Kaleva poissa." Etsitähän, kaivatahan.
Kanteletar III: 35. Antero ja Kaloniemen neito. Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Otti tallista orihin, Ratsun kultahan rakensi, Lähteäksensä käkesi, Mennä konnusta kosihin, Konnun kuulua tytärtä, Kalonienien neittä nuorta. Iso kielsi, emo epäsi, Kielsi veljet ja sisaret, Varottivat lähtemästä Kaloniemen neitosihin: "Ei sua suvaita siellä, Neittä ei anneta sinulle."