Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Edellisenä talvena olin jo koetellut, miltä reessä ajaminen tuntui, vaan eipä siinäkään ollut mitään kehumista. Pitäjäläiset olivat nimittäin eräänä päivänä maksamassa palkkajyviä isälleni. Nyt istuin erään hevoisen rekeen ja käskin hevoista menemään, vaan kun en ymmärtänyt käyttää ohjaksia, vei se minut meidän kodan nurkalle, jossa oli iso kivi.
Kaikki näytti niin kummalliselta, oudolta hänestä. Kartanot olivat kummallakin puolella, kuni harmaana paksuna muurina vaan, tuskin taisi hän eroittaa niitä toisistaan. "Peloittaako minua todellakin niin kovasti? Miksi huimaa silmiäni näin?" tuumaili Pekka. "Vai ajaako vosikka niin kovasti?" Ja totta tosiaan! Vosikka ajoikin kuin hurja. Hän tuskin näki hevoista edessään, niin kovasti se juoksi.
Käivät Narvan nappisaksat, Eipä neiti nuoille mennyt. Tulipa viimein Nurmi Tuomas, Otti neitosen rekehen, Löipä ohjalla oritta, Helmiruoskalla hevoista; Hepo juoksi tie helisi, Kangas kultainen kulisi, Reki rautainen rämisi, Vemmel piukki pihlajainen, Ulvoit ukset Uuen Linnan Vinkuit Wiipurin veräjät, Tuota neittä vietäessä, Kultaa kul'ettaessa.
Niin tuli Kojosen poika Tuo konsti Kojosen poika, Vuoli vuoen liistehiä, Toisen laativi rekiä, Lähtiäksensä kosihin, Tuota saaren kaunokaista, Läksi kulliten kosihin, Hopioiten heilumahan, Kolme koiroa jälessä, Yksi Luikki, toinen Laikki, Kolmansi Puritsa koira, Koppoi neien korjahansa, Koppoi ruoskalla hevoista, Nahkasiimalla sipasi. "Jää hyvästi saaren nurmet, Kuusen juuret, tervaskannot!
Läksin sitte kotihin tuolta, Tiell' olin nälkään kuolta; Vaan tuli talo vahva, Siin' oli jalo rahvas, Emäntä ruokaa laittoi, Leipeä pöyälle taittoi, Söin minä mahani täyen, Läksin sitte kotiin käyen; Siit' oli mieleni paha, Rosvot oli vieneet rahan, Enkä mä hevoista saanut; Parempi kun oisin maannut, Ollunna, ajan senkin, Pitkänä päässä penkin. Neion valitus.
Mutta niinkuin neuvokunnan päätöksen mukaan oli käsketty, heitettiin qvaestorille kolmekymmentä elehvanttia, karjaa ja monta hevoista ynnä vähäisen kultaa. Calpurnius läksi Romaan virkamiehiä valitsemaan. Numidiassa ja meidän sotajoukollamme pidettiin rauhaa.
Ilman tukevia syitä hän ei luullut mitään tapahtuvan, ja kun välistä silloin tällöin joku asia näytti järjettömältä, tuli se vaan siitä ett'emme voineet nähdä noita salaisia syitä samalla tavalla kuin ei voinut huoneessa, jossa puimakone työskenteli, nähdä hevoista ulkopuolella, joka vetämällä sen liikkeelle pani.
Sanoi piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen: "Jo kuuluu kumu takana, Ajanko tätä hevoista?" Sanoi herra Heinrikki: "Jos kumu takana kuului, Ele aja tätä hevoista, Karkottele konkaria!" "Entä jos tavoitetahan Tahikka tapetahanki; Lalli hiihtäen tulevi, Pitkä keihäs kainalossa."
Lysias näytti enemmän iloitsevan kuin suuttuvan tästä vastauksesta, ja hän oli ja tunnustamaisillaan ystävälleen, että Irene oli hänen sydämessään sytyttänyt tulipalon, kun Euergeteen tallimestari tuli tuomaan Roomalaiselle neljää kyreneläistä hevoista, joita hänen herransa pyysi jaloa Publius Cornelius Scipio Nasicaa vastaanottamaan ystävyyden merkkinä.
Minä laulan lapsen virttä, Panen paimosen sanoja, Joita ennen eukko neuoi, Oma vanhempi opetti, Kätkyessä käätessäni, Liekussa levätessäni, Korkian ison ko'issa, Kaunosessa kartanossa. Kiitä huomenna hevoista. Minä tuuvin tuttuani, Liekuttelen lintuani, Kasvattelen kaunoistani, Ihanaistani imetän.
Päivän Sana
Muut Etsivät