Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
"Onpa tässä ajattelemista kyllä", vastasin. "Minä olen upseeri ja vapasukuinen; eilen vielä taistelin sinua vastaan, ja tänään istun kanssasi samassa reessä, ja koko elämäni onni riippuu sinusta". "Peloittaako sua?" kysyi Pugatshev. Minä vastasin, että kun kerran ennenkin olin saanut armon, niin toivon nytkin samaa, vieläpä hänen apuansakin. "Ja oikeassa oletkin, Jumal'auta!" sanoi hän.
Naiset painautuivat lähekkäämmäs, kulkivat ääneti, tuskin hengittivät, kun portin ohi menivät. Jokin akkuna lepatti ilman vedossa. Heitä puistatti, tuntui kylmältä. Mutta Hilma-rouva koetti olla rohkeana. Peloittaako sinua? Palaa takaisin, kyllä minä yksinkin jo uskallan kävellä. Hyi, mitä puhut. Sinäkö jäisit yksin tässä yössä maantielle ei. Mitä manalaisia sinä täällä luulet olevan?
Sellaisia ovat tällä hetkellä työväen tilan parantaminen, johon meillä kiiruhtaa irtolaistulva ja torpparikysymys. Par'aikaa tehdään tämän "uuden aatteen" hyväksi koko kansan nimessä valtiopäivillä työtä. Onko se peloittavaa? Taikka peloittaako äänirajan alentamisen harrastus? Taikka yleinen äänestys-oikeus, jota niin hartaasti muualla Euroopan sivistysmaissa puuhataan?
Fennefos tuli portista sisään ja häntä vastaanotti pimeässä käytävässä lukuisat kädet ja hellät sanat. Ensimmäiset sanansa, kun hän astui huoneesen, olivat: "Miksikä istutte tässä pimeässä? Peloittaako teitä valo?" Heidän mielestänsä hän puhui liian kovalla äänellä, he kun olivat koko ajan kuiskanneet; mutta pari naisista meni noutamaan kynttilöitä ja ikkunaverhot laskettiin alas.
Mitähän tuo meille sanoo? kuului muuan pojista virkkavan pelokkaan kunnioittavalla äänellä. Peloittaako sinua? kysyi toinen. Ei peloita, mutta ei tiedä, osaako sen edessä olla. Ei sitä tarvitse pelätä, se kuuluu olevan lapsille hyvä ja antavan kirjat. Pitääkö sille osata lukea? Minä kai en osaa. Minä osaan Isämeidän ja Siunauksen, vaikkei kuulu tarvitsevan ennen kuin ripille mennessä.
Kaikki näytti niin kummalliselta, oudolta hänestä. Kartanot olivat kummallakin puolella, kuni harmaana paksuna muurina vaan, tuskin taisi hän eroittaa niitä toisistaan. "Peloittaako minua todellakin niin kovasti? Miksi huimaa silmiäni näin?" tuumaili Pekka. "Vai ajaako vosikka niin kovasti?" Ja totta tosiaan! Vosikka ajoikin kuin hurja. Hän tuskin näki hevoista edessään, niin kovasti se juoksi.
Panu esteli, sanoi olevan jo aamulla varhain aikomuksensa lähteä kotiin. Ei auta, tule pois vain, saat kunnian kuninkaan voudin kuskipukilla istua! Vai peloittaako sinua? Pidä sinä vain varasi! Se on yhtä suuri tietäjä kuin sinäkin. Katsoo niin julmasti kuin paras loihtija. Jos laulaa sinut vielä kainaloita myöten alimmaiseen helvettiin.
Mutta eipä sattunut Eeva kotia. Kuule, Oskari, käyhän katsomassa, olisiko Eeva pistäytynyt tuonne muorin luo. En tullut sitä äsken ajatelleeksi. Sano Eevalle, että hänelle tuli mieluinen vieras. KARIHAARA. Perhana! Onko se Eeva tämän kapteenin morsian? Peloittaako korvapuusti? PASANTERI. Ei ole Eeva kapteeni Junkan morsian. Mutta Eevan äitivainaja oli aikoinaan hänen sydämensä valittu.
»Kohta kaksi. Mene, lapseni, sänkyyn, ettet palellu.» »Saanko jättää oven auki?» »Peloittaako sinua?» »Peloittaa vähän.» »Jätä sitten. Ethän liene kipeä, Hannaseni?» »En minä ole kipeä.» »Näytät vähän kalpealta. Kun et vaan olisi sentään?» »Mamma, minä näin niin pahaa unta. Kun suuri musta koira ajoi takaa ja tahtoi purra.» »Sitäkö rupesit pelkäämään? Vaikka tiesit, ettei se ollut muuta kuin unta.
Joka polttaa kuin tuli, ja panee minut vapisemaan. VIKTOR. Minkätähden käännät pääsi pois? Peloittaako se sinua? SYLVI. Peloittaa, ja tekee onnelliseksi samalla. VIKTOR. Sylvi, saanko suudella sinun kättäsi? Ei kukaan näe. SYLVI. Minkätähden tahdot sitä suudella? VIKTOR. Sentähden, että minä rakastan sinua. Siinä nyt on tuo salaisuus, jota äsken tahdoit tietää.
Päivän Sana
Muut Etsivät