Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
»Kyllä isä on oikeassa», puuttui nyt äitikin puheesen, »siinä suhteessa kumminkin, ettei sinun terveytesi kestäisi. Sinä olet ilmankin jo niin heikko, Hannaseni.» »Kun minulla olisi edes jotain tehtävää täällä kotona», sai Hanna hetken päästä sanotuksi. »Sitäkö sinä vaan kaipaat. No, työtä aina löytyy; alotetaan huomenna Jussille paitoja. Poika onkin juuri tarpeessa.»
Mutta silloin tapasimme toisemme vanhimman sisaresi häissä, ja sinä rakastuit minuun ja tulit pieneksi sieväksi vaimokseni ja silloin sinä heitit koko tieteilemisen siksensä ja sinua huvitti paljon enemmän puuhata kodissasi, huolitella ukkoasi ja kasvattaa lapsiasi, etkä kertaakaan ole sen jälkeen kaipaillut korkeaoppisuutta. Eikö minulla ole oikein, Hannaseni?
Ja kyynelet, jotka olivat pyrkineet esiin, valahtivat nyt alas poskille. Salmela koetti häntä lohduttaa. »Ei hän nähnyt, elä ole lapsellinen. Ja mitä sitten, jos näkikin, luuletkos, että hän semmoista minäkään pitää. Outo mies, ei hän tunne meitä eikä tiedä nimeämme. Mitä sinä suotta säikähdät, Hannaseni.» Hän aikoi uudelleen vetää Hannaa luokseen.
»Kohta kaksi. Mene, lapseni, sänkyyn, ettet palellu.» »Saanko jättää oven auki?» »Peloittaako sinua?» »Peloittaa vähän.» »Jätä sitten. Ethän liene kipeä, Hannaseni?» »En minä ole kipeä.» »Näytät vähän kalpealta. Kun et vaan olisi sentään?» »Mamma, minä näin niin pahaa unta. Kun suuri musta koira ajoi takaa ja tahtoi purra.» »Sitäkö rupesit pelkäämään? Vaikka tiesit, ettei se ollut muuta kuin unta.
Minä vaan sanoin, että mieluummin hyppäisin järveen ... tarkotin kesällä, kun vesi on lämmin, niin että saa yksin tein uida pulikoida. No, niin menetkö? Menen, jos sinä, Hannaseni, taas tulet hyväksi. Käännyhän nyt ja katso minuun ystävällisillä silmilläsi!... No, kas niin!... Nyt olen valmis lähtemään, mutta ensin pitää sinun sanoa se, minkä lupasit minulle kertoa salaisuutena...
Mutta he kirjoittaisivat ahkeraan toisilleen, jokainoa viikko varmaan ja pitkän pitkiä kirjeitä. »Muistathan, Hannaseni, pikku sulo nuppuseni, että minulle ahkerasti kirjoitat», sanoi Salmela, kun he viimeisenä iltana taas kahden kävelivät ja rauhallista paikkaa etsiessään olivat nousseet ylös Trobergin kallioille, linnaa lähellä.
Enkä jaksakaan, pääni on kipeä. Menen ennemmin Anna Sohvin aittaan pitkälleni ja olen siellä koko päivän.» »Ja jättäisit minut yksin heidän kanssaan. Kaunista! Tiedät hyvin, ettei Betystä ole mitään apua tässä.» »Ei minustakaan. Ei, ei minustakaan.» »Täytyy koettaa, Hannaseni. Herkeä ensiksikin itkemästä ja vala silmiäsi vedellä, etteivät veristä.» Hanna kohta työtä käskettyä.
HANNA. Jumala ei pakoita ketään. PASTORI. Jumala ei pakoita ketään. Se on totta. Jumala ei pakoita ketään. Hannaseni etkö sinä minua pelkää? HANNA. En, pappa. PASTORI. Etkä vihaa? HANNA. Pappa ! Ei meistä kukaan teitä vihaa. Ei kukaan. PASTORI. Mutta koskihan se sinuun, kun täytyi keskeyttää jatko-opisto. HANNA. Rakas pappa! PASTORI. Koskihan, sano? HANNA. Koski vähäisen.
Päivän Sana
Muut Etsivät