Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Bartholdus Simonis. Ja sinä rakastuit häneen! Ha! ha! ha! Anna. Minä luulin hänessä löytäneeni uneilmani sankarin ja samassa ehtineeni toiveitteni perille. Monet seikat yhdistyivät heittämään hänen ylitsensä mieltäni viehettävän vaipan. En tuntenut hänen todellista säätyänsä, jota kuitenkin syystä arvelin korkeaksi; oikean nimensä piti hän salassa. Bartholdus Simonis.
Neiti oli kyllä kaunis, tai ainakin hyvin maukkaasti puettu, mutta hänellä oli Henrikin mielestä aivan liian paksut huulet. Juu, juu, sanoi Henrik katsellen valokuvaa. Mitäs sanot? No mitäs muuta kuin onnea vaan! Milloin sinä häneen tutustuit? Oikein hävettää vastata, ainoastaan pari kuukautta sitten. Sinä rakastuit paikalla? Ihan paikalla näin että siinä se on minun. Mitäs kummaa siinä on!
Mutta oikeastaan minun pitikin kysyä nyt vähän toisin. Minä, näes, olen niin usein miettinyt sitä, että oletkohan sinä koskaan pitänyt muista kuin minusta? Vai olinko minä ensimmäinen mies, johon sinä rakastuit? ANNA LIISA. Oletko kuullut jotain semmoista? JOHANNES. En ole kuullut, muuten minä vain. ANNA LIISA. Muutenko sinä vain? Ilman mitään aihetta?
Ei siinä kyllä; hän lisäsi: vasta hänen viimeisellä hetkellänsä. "Mutta miksi?" kysyi Scrooge'n sisarenpoika. "Miksi?" "Miksi menit naimisiin?" arveli Scrooge. "Sentähden, että rakastuin." "Sentähden, että rakastuit!" mutisi Scrooge, niinkuin se olisi ollut ainoa asia maailmassa, joka oli vielä enemmän naurettava, kuin iloinen joulu. "Hyvästi!"
"Mutta, rakas äiti, ei se sittekään käy päinsä, vaikka hänellä olisikin koko itä ja länsi-Intia. Kaikella tällä ei hän voi ostaa pientä Evaasi. Sanopas, arvoisa äitini, oliko isäni rikas, kun menit naimisiin hänen kanssansa? minä tarkoitan silloin, kun rakastuit häneen?" "Hm, eipä juuri paljon, mutta sanottiin, että hän on mies, joka voipi päästä vielä kerran korkeallekin maailmassa."
Nyyhkytysten keskeltä soperteli Aino: Mi-minä olen ra-kastunut. Sinäkö, Aino, ja keneen ja milloin? Tänä iltana, Akseli oli täällä, me jäimme kahden .. Ja sinä rakastuit. Puhuiko Akseli sulle mitään? Puhui, paljon, vaikk'en tiedä mitä. Luuletko, Anna, luuletko, että ... että hän voi minusta ... pitää ... tämmöisestä. Lapsi raukka, mistä minä tiedän.
Mutta silloin tapasimme toisemme vanhimman sisaresi häissä, ja sinä rakastuit minuun ja tulit pieneksi sieväksi vaimokseni ja silloin sinä heitit koko tieteilemisen siksensä ja sinua huvitti paljon enemmän puuhata kodissasi, huolitella ukkoasi ja kasvattaa lapsiasi, etkä kertaakaan ole sen jälkeen kaipaillut korkeaoppisuutta. Eikö minulla ole oikein, Hannaseni?
Ja tietysti minun piti rakastua pohjalaiseen, tietysti. Mutta sinähän se olit itse, joka rakastuit. Minä en voinut olla rakastumatta, tai ainakaan en ymmärtänyt, että siitä tuli jokin este minulle. Katsos siinä on taas esimerkki. Minulle ei saa mikään onnistua. Ja se nyt on juuri niinkuin olla pitää, se on juuri sitä, mitä minä sanon elämän kouluksi: minun täytyy luopua tahtomasta mitään.
"Oletko varma, että se on joutavaa?" "Tietysti olen!" "Minä olen unhottanut", arveli Dora, yhä sormien nappia, "kuinka Agnes ja sinä olette sukua, sinä rakas, häijy poika". "Ei mitään likeistä sukua", vastasin minä; "mutta me kasvatettiin yhdessä, niinkuin veli ja sisar". "Minua kummastuttaa, minkä vuoksi sinä milloinkaan rakastuit minuun?" lausui Dora, ryhtyen toiseen takkini nappiin.
Nero vaikeni hetken ja jatkoi sitten: "Entä kuinka sen tytön nyt on, joka oli niin kapea lanteiltaan... johon sinä rakastuit ja jonka minä otin Aulukselta sinulle..." Vinitius kävi hyvin hämilleen, mutta Petronius riensi samassa hänen avukseen. "Voit olla vakuutettu, herra," sanoi hän, "että se jo on unohdettu. Etkö näe kuinka hän käy hämilleen?
Päivän Sana
Muut Etsivät