United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !


On vapaudenpäivästäs sana hiihdetty salosta saloon: koko kansa sun seuraa jälkiäs, joka sydän on syttynyt paloon. On sinuun kansa katsonut surun, tuskan päivänänsä: veri usein on taljasi tahrannut, ei häpeä ikänänsä. Nyt takanas kulkevan miljoonain nään loistos ja kunnias tiellä, sydän yks, veri yks on heillä vain, vala yksi veressä heillä. Sinä Suomen Leijona, mahtias ei enää maahan syöstä.

Tosin kyllä arveli yksi ja toinen, ettei se olisi välttämätöntä, koska olet meille esiintynyt valenimellä, mutta me toiset sanoimme, että olipa nimesi Baumgart tai no, saman tekevä mikä se vala, jonka vannoimme keskenämme ensimäisen taistelun edellä Dannigkowin kirkossa sitoo meidät eikä meillä ole halua tulla valapatoiksi.

Sitä vastoin kaikki, mikä oli niin sanottua suurta, isänmaallista, aatteellista, innostusta, muuttui oudoksi, vähän vieraaksi, ja pakeni kauas mustana keränä, joka muistutti sitten olemisestaan vain pienellä painolla sydämeen. Mutta ennen näihin ajatuksiin nukkumista Heikki vielä kerran vavahti valveille: koko tämäniltainen kokous välähti hänen mielessään ja muistui kuutamossa vannottu vala.

Näin sanoen hän otti esille pienen kultaisen rasian, joka kultaisilla vitjoilla oli ripustettu hänen kaulaansa paidan päälle, ja suudeltuaan sitä hartaasti hän jatkoi: »Ei ole koskaan mikään väärä vala tullut vannotuksi tämän perinpyhän jäännöksen kautta, josta ei olisi seurannut kostoa ennen vuoden loppua

Hetkisen kuluttua hän jatkoi: "paljon on maksanut minulle tuo kauhea vala, jonka taivas kuuli, vaikk'eivät ihmiset siitä mitään tienneet.

Mutta mikä kaikkein enimmän vaikutti minuun, oli vala. T:ri Luther lausui sen hyvin juhlallisesti kauniilla, kirkkaalla äänellänsä, että sanat kaikkuivat kauan yleisessä äänettömyydessä. Hän lausui sen T:ri Bodensteinin jälkeen, jota tavallisesti nimitetään Carlstadtiksi. Tämä vala vaaditaan ainoastaan yhdessä toisessa yliopistossa, paitsi Wittenbergin, nimittäin Tübingin.

Jätättekö Suomen? Löfving pudisti surullisesti päätänsä: Mihin menisin? Koti-ikävä oli jo kerran viemäisillään minut hautaan. Nyt en enään kestä moista taistelua, eikä siihen ole aihettakaan. Jumalan kiitos. Te jäätte tänne. Jään, vastasi Löfving päättävästi. Jos minulta vaaditaan uskollisuuden vala, niin vannon, mutta univormustani en luovu. Suomalaisena kapteenina tahdon kuolla.

Ympärilläni satakunta urosta, joiden vihdoinkin täytyi väistyä monilukuisen vihollisen edestä, mutta yhä vastaan sotien, yhä taistellen. Tuon tuostakin nämä muutamat sanat vaihetettiin meidän kesken lyhyellä ja vakavalla äänellä: 'ei paeta, kuollaan! Se oli suostumus, pyhä vala.

Ennen pitkää tekomme kumminkin kantaa hyviä hedelmiä». Tuo kova mies sanoi vihdoin: »Olkoon menneeksi! Uskalletaan vain». Hän otti nyt kohta Genoveevalta kauhean valan, ettei hän elämänpäivänään enää jättäisi korpea. Genoveevan täytyi lausua vala sana sanalta hänen perässään.

Siis vannokamme vala vakainen Ja jalo, että vapautemme pyhän Me pelastamme taikka kuolemme Sen puolesta! Nyt valan vannomme me vakaisen Ja jalon, että vapautemme pyhän Me pelastamme taikka kuolemme Sen puolesta! LALLI. Sa kuulit valamme O Ukko, valain vakaa valvoja Ja vannoneiden jalo holhoja! Niin pidä huolta, että täytämme Nyt tässä tehdyn lupauksemme!