United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !


Eräänä pimeänä iltana maaliskuun alussa seisoi kaksi henkilöä puunjuurella Marian kirkon hautuumaalla hiljaa keskustellen. «Miten lapsellinen olet, Eeva», lausui toinen, «tuskinesi ja epäilyksinesi! Ja miten horjuvainen on rakkautesi! Tahdotko, ihana enkeli kuulla todellisen lemmen kieltä? Kuule minua!

Eeva, sanoi Bertelsköld liikutettuna, tiedätkö, että nyt olet amatsoonien maassa, joilla, sen mukaan kuin Messenius ja Rudbeck väittävät, ennen vanhaan on ollut valtakuntansa ja oikea pesäpaikkansa täällä Kajaanissa? Kuka heistä on vetänyt sinulle vertoja rohkeudessa? Oli paukkuva pakkasaamu tammikuussa 1716.

Jeremias puhui tuskaantuneena ja hellästi, ja hän oli kaunis sinä rakkauden ja tunteellisuuden hetkenä. «Ystäväni, hyväntekijäni», vastasi Eeva kädellään pyyhkäisten pois Jeremiaan silmistä vieriviä kyyneleitä, «katsokaa ... lukekaa mitä on sydämmessäni!

Mutta jos tanssii puhki toisenkin kengän, niin ei saa tanssia omissa häissään. Minun siis pitää lähteä pois, etten joudu vanhaksipiiaksi. VARJAKKA. Mitä tietä te menette? EEVA. Minä menen yksin. VARJAKKA. Yksin? EEVA. Niin. Ja otan tästä kurssin: iistsautiist. VARJAKKA. Iistsautiist, se on suoraan kaupungin kirkkoa kohti. Ahaa, sinä aiot Rantalan kautta. Mutta minulla on purjepaatti.

Ja salvattu tuskan tulva alkoi uurtaa läpi tokeensa. Eeva tuli, ja koko varsi värisi, kun hän kiihkoisasti kiersi käsivartensa Elsan kaulalle ja painoi itkusta sykähtelevän päänsä toisen rintaa vastaan. He ymmärsivät niin hyvin toisensa!

Tuo hieno valtiomies oudoksui silminnähtävästi asemaansa; hän ei ollut tottunut tällaisiin puheillakäynteihin. Eeva Rhenfelt odotteli ääneti ja apein mielin, että hänet huomattaisiin. Mutta häntä ei huomattu. Kuulat jatkoivat hurjaa karkeloaan hänen ympärillään tuiskuttaen hiekkaa hänen päällensä.

«Tuli se kanssamme aamulla«, sanoi Eeva, joka turhaan oli Johannesta hakenut; «mutta mihin hän on kadonnut, en minä ymmärrä«. «Johannes Jaakonpoika Metsämaahuusi kirkkoherra. Ei vastausta. «Ellei se vaan ole sama poika, joka äsken vei raamattuni ja jota turhaan olen hakenut«, sanoi lukkari. «Kyösti-suutarin töllissä istuu poika ja lukee raamattua«, sanoi joku joukosta.

Ja tässä oli Karihaara ja Oskari Letto ja Ville kapteeni, nuo pari tyttöä ja minä. Eikä Eevalla näyttänyt olevan aikomusta mihinkään mennäkään. Mutta sitten tuli Yrjö tuolta portista, ja siihen kun hän saapui joukkoon, oli Eeva kadonnut, aivan kuin olisi hänet tuuli siepannut. JUNKKA. Se on varma merkki, että hän rakastaa Yrjöä. Hän on kuin äitinsä.

EEVA. Kuin tuo lepakko nyt mönsträsi minun ehta-posliinisen sokerirasiani, rakas nimipäivälahja herroiltani. Maksa pois, mies; maksa se paikalla, sinä harakka, hohkoharakka, närri! Sitä sydäntä, sitä sydäntä! AAPELI. Jassoo! Sinä teet minusta pilkkaa etkä todenperästä aiokkaan tulla vaimokseni? EEVA. Saatanan muori sinulle vaimoksi tulkoon.

«Rakastatteko minuaoli Eevan ensi kysymys heidän jäätyään kahden kesken. «Rakastanko teitä, Eeva?!» vastasi assessori luoden häneen silmäyksen, joka olisi voinut herättää eloon hellyyden tunteita Eevan sydämmessä, ellei sitä olisi ainoastaan yksi tunne silloin vallinnut.