Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
JUNKKA. Hauska on tietää, että sukuun tulee. Annahan se korea pikkuliinasi, jonka sinulla äsken näin. En minä anna. JUNKKA. Minkä vuoksi et? EEVA. Teillä on joku pojanviikarin kuje mielessänne. JUNKKA. Ei toki. Minä vain pyyhin tuon pienen vesihelmen, joka on silmäripsessäsi. Se on siihen jäänyt äskeiseltään, kun sinä tuolla Onnen paatissa rukoilit. JUNKKA. Lapseni, on kysymyksessä elämäsi onni.
Samassa tempasi nuorukainen päästään leveäreunaisen hattunsa, jota tähän asti oli siinä pitänyt, ja Bertelsköld tunsi heti paikalla Eeva Rhenfeltin, syntyisin Falkenberg, ihanat, uljaat ja päättäväisyyttä osoittavat kasvot. Pitkä musta tukka oli vain poissa ja kaarelle leikattu niskassa, ettei se omistajaansa ilmaisisi.
Nyt ei tarvitsisi muuta kun paratiisissa mammuskella ja rusinoita ja fiikunoita popsia. Ja kun ei se ollut kuin omena, jonka se Eeva otti ... sellaista muikeata raatoa! Olisi jättänyt ne puunoksille iankaikkiseksi.» »Joo», sanoi kelloseppä partaansa nauraen, »ette tekään tarvitsisi tätä vanhaa repeteeriä korjuuttaa ja maksaa siitä minulle korkopalkkoja näin köyhänä aikana.
Ihme kaikkein ihmeitten seassa. Sinä kultasen päivänpaisteen ja sumuisten pilvien ijankaikkinen sekamelska ilman päätä ja perää, sinä himphamppu! Onko siis ihme, ettemme koskaan opi tuntemaan tänlaista eläintä? EEVA. Hevonen eteen, Aapeli! Kyyti! AAPELI. Sinä kopeilet? EENOKKI. Kyyti? Arvaas minkäkaltaisen kyydin tästä olisit ansainnut?
ELVIIRA. Sopiiko se aikaihmiselle syntymäpäivänään? EEVA. Ei se ollut pieni poika, vaan Onnen kapteeni. ELVIIRA. Oletteko te ennestään tuttuja? EEVA. Emme. ANNA. Missä sinä hänen kanssaan olit? EEVA. Kuljimme pitkin katuja. ELVIIRA. Mitä te puhelitte? EEVA. Emme puhelleet mitään. Minä kuljin edellä, hän asteli jälessä. ELVIIRA. Sepä sitten friiailua! EEVA. Aivan oikeaa friiailua.
TOINEN MERIMIES. Mitäs varten kapteeni Ramberg sitten on tänne tullut? EEVA. Kapteeni Rambergille on tänne tuotu Rantalasta kukko. ONNEN HERRA. Sitä varten minä tulin. Joko se on tuotu? EEVA. On tuotu. Kukko kiekuu. Naurua ja lyhyt hurraahuudon remahdus. ONNEN HERRA. Onko porsaskin tuotu? EEVA. Porsasta ei ole kuulunut. ENSIM
«En ... minä ole tuota ajatellut...« vastasi miettien Jaakko. «Jumala varjelkoon!« huusi Eeva. «Teillä on oikein«, sanoi kirkkoherra nyt vakavasti. «Johanneksesta ei tässä maailmassa voi tulla työmiestä, mutta Jumala on hänet kumminkin jotakin varten luonut. Tiedättekö, mitä varten? Mihin luulette Johanneksen kelpaavan?« Jaakko mietti kauvan. «En tiedä ... ellei lukumieheksi, mutta...«
EEVA. Mitä tässä laulelette. Pitäkäät suunne kiinni, niin on parasta. AAPELI. Hscht! Morsian ei suvaitsekkaan laulettavan. EENOKKI. Hmm! Mutta laulu on kaksi lukua. EEVA. Tässäpä kyllä keekoilemaan niinkuin kukko. EENOKKI. Kukkoko? EEVA. Ei yhtään laulua, sanon minä. AAPELI. Ei ei, koska niin on tahtos. AAPELI. Laulu olkoon tällä erällä.
Pienen Kaarlen kamarissa ei ollut ketään, jota hän olisi voinut torua; mutta joku oli siellä käynyt, sillä ovi kylmään porstuaan oli heitetty auki. Eeva kätki torat, antaaksensa ne vuokralla syylliselle sopivassa tilaisuudessa. Hän veti kiiruusti oven porstuaan kiinni ja meni pientä Kaarlea herättämään. Mutta Kaarlen pienessä vuoteessa ei ollut ketään. Sia, missä hän oli maannut, oli vielä lämmin.
Että Eeva ikävöitsi, ei ollut kummaa. Touko edistyy. Se on pysyvä totuus, että kuta vaikeampi työ on, sitä enemmän voimia siihen vaaditaan, etenkin alussa, jolloin työn hedelmä vielä on kaukana, näkymättömissä. Johannes rakasti tietoa ja taitoa; hänen tuli näyttää työssä tämä todeksi, työssä, jossa monen voimat olisivat laimistuneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät