United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
T:ri Luther sanoo, että hän on vaan edelläkäviä, mutta Melancthon todellinen profeeta; että hän on vaan puunhakkaaja, joka perkaa metsän ruhtomalla, jotta sopii kylvää kallis touko; ja kun hän meni tapaamaan legatia Augsburgiin, kirjoitti hän, että kun vaan Filip eli, ei sillä ollut suurta väliä, kuinka hänen itse kävi. Mutta me emme ajattele niin eikä liioin T:ri Melancthon.
Emä synnyttää keväällä yhden, harvoin 2 penikkaa. Kiiman aika on touko- eli kesäkuulla. Silloin kulkevat he pitkät matkat pohjaisesta. Penikka kesyttyy helposti ja on sitte aivan ystävällinen. Pietarissa pidettiin ja ehkä pidetään vieläki mursu, jolle syötettiin kauran krynistä lientä, johon lisättiin leikatuita nauriita ja muita kasvaimia.
Mut jälkeen yön ja ukkosen taas taivas seijastuu ja helmaan Suomen järvien taas päivä heijastuu ja leivo laulavi, lehto soi ja tuoreena tuoksuvi kuusi ja perhoset kukilla karkeloi ja touko on taas kuni uusi. Rakas on taaton raatama pelto, makea maammon leipoma leipä, kova on vierahan maankamara, karvas kakku äitipuolen.
BILEAM. En etsi kuningasten armoja. EGLON. Et sitä ainoasti totuutta. Mut sekin siemen kaipaa peltoa. On Moab kansa, pelto muokattu, Varakas kansa, viljanrunsas maa Ja vankat kaupungit. Siell' eikö kylvö, Jumalan touko, voisi versoa, Levitä sitten kansa kansalta, Kuin muuri muurilta tuo muratti Tai viiniköynnös mäki mäeltä, Sun henkesi ja valta Moabin?
Suruin tehtiin Suomen touko, murhein pellot perkattiin; murhe särkyi säveliksi, sävel syöpyi sydämiin, sävel synkkä, syksy-öinen, sentään lämmin, lempeä, niinkuin kesäpäivän lasku, hehkussansa hempeä. Suomen suru, Suomen soitto, Suomen riemu, Suomen työ! Siin' on mahdit maamme tämän, päällekkäin kuin päivä, yö.
Siit' alkoi salot silota, metsät mielin kasvaella, lehti puuhun, ruoho maahan, linnut puuhun laulamahan, rastahat iloitsemahan, käki päällä kukkumahan. Kasvoi maahan marjanvarret, kukat kultaiset keolle; ruohot kasvoi kaikenlaiset, monenmuotoiset sikesi. Ohra on yksin nousematta, touko kallis kasvamatta. Siitä vanha Väinämöinen astuvi, ajattelevi rannalla selän sinisen, ve'en vankan vieremillä.
Munimis-aika kestää Touko- ja Kesäkuun, vieläpä osan Heinäkuutakin. Munat ovat hyvin erilaisia värilleen: sinisen vihreitä, valkeanharmaita, valkeankeltaisia, ruskeita, harmailla ja ruskeilla pilkuilla ja viivoilla kirjavoituja. Käen omaan suuruuteen verraten on sen muna hyvin pieni, tavallisesti vaan sen kokoinen, kuin senkin linnun muna, jonka pesää se hyväksensä käyttää.
Ajattelen aikojani, Muistan muita päiviäni, Parempia päiviäni, Entistä elantoani. Muin' oli ajat paremmat, Päivät kaikki kaunihimmat, Päivän laskut laupiaammat, Koriammat huomenkoitot. Toisin silloin touko kasvoi, Toisin maa orahan otti. Silloin nousi nuoret heinät, Kun ma nousin nuorukainen; Silloin kasvoi kaikki kaislat, Kun ma kasvoin kaunis lapsi.
Hänen heikkoutensa oli vieras silmä nähnyt. Hän kätki käsiin kasvonsa. «Sinusta ei ole mihinkään!« ärjäsi isä. «Nyt pane yllesi ja mene kirkonkylään sepän luo, että hän keittää palaset yhteen. Joudu, tahi Jumal' auta...« Ukko puristi nyrkkiään. Touko oli nääntyä. Ihmiset, joiden pellolla touko kasvoi, luulivat sitä rikkaruohoksi. Toukoa kastetaan. Metsäpolkua kulki nuorukainen alakuloisena.
Vaan kun vielä lauloi ukko kallas, kuinka kaikk' ol' ennen toista täällä, kuinka toisin täällä touko kasvoi, toisin leivo lauloi, lehto tuoksui.