Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Pian näkee kuitenkin äiti, ettei siitä loistavasta lohdutuksesta ole apua. Aino yhä vaan itkee ja valittaa: »Mieli ei tervoa parempi, Syän ei syttä valkeampi. Parempi minun olisi, Parempi olisi ollut Syntymättä, kasvamatta, Suureksi sukeumatta Näille parville pahoille, Ilmoille ilottomille!
Parempi syntymättä. Parempi minun olisi, Parempi olisi ollut, Syntymättä, kasvamatta, Ilmahan sikiämättä, Maalle tälle täytymättä, Ilmoille imettämättä. Kun oisin kuollut kolmiyönä, Katonut kapalolassa, Vaaksan vaatetta pitänyt, Vaaksan toisen puupalaista, Kyynärän hyveä maata; Pari pappien sanoa, Kolme lukkarin lukua, Kerta kellon helkähystä. Syntymistään paheksija.
Hänen nenänsä tosin jäi kasvamatta niin kaarevaksi kuin toivottiin; ei hänen hipiänsäkään tullut erittäin valkeaksi eikä hän tullut ruusuposkiseksi, mutta kaunis hänestä sittenkin tuli; rakkauden ja hienotunteisuuden hellä ilme, koko olemuksen tyyni vaatimaton hempeys tekivät hänet kauniiksi.
Hetken äänettömyyden jälkeen orpana Ewelyn matalalla ja leppeällä äänellä jatkoi: "Kitty orpana, minä en nyt enää ihmettele, kuinka sinä voit olla tuommoinen rakas ja kiltti pikku olento, kuin sinä olet. Minä en ymmärrä, kuinka tämmöisessä kodissa olisit voinutkaan olla lempeäksi, herttaiseksi ja hyväksi kasvamatta. Minä rakastan teitä kaikkia sanomattomasti.
Parempi minun olisi, Parempi olettelisi, Syntymättä, kasvamatta, Suureksi sukeumatta, Tämän ilman tuntematta, Näkemättä näätki päivät. Eikä surma suorin tehnyt, Tauti oikein osannut, Kun ei tappanut minua, Kun mie liekuin kätkyessä, Karjuin eukon kainalossa.
Siit' alkoi salot silota, metsät mielin kasvaella, lehti puuhun, ruoho maahan, linnut puuhun laulamahan, rastahat iloitsemahan, käki päällä kukkumahan. Kasvoi maahan marjanvarret, kukat kultaiset keolle; ruohot kasvoi kaikenlaiset, monenmuotoiset sikesi. Ohra on yksin nousematta, touko kallis kasvamatta. Siitä vanha Väinämöinen astuvi, ajattelevi rannalla selän sinisen, ve'en vankan vieremillä.
"Usein nyt minun utuisen, use'in, utuisen lapsen, mieli kulkevi kulossa, vesakoissa viehkuroivi, nurmessa nuhaelevi, pensahassa piehtaroivi; mieli ei tervoa parempi, syän ei syttä valkeampi. "Parempi minun olisi, parempi olisi ollut syntymättä, kasvamatta, suureksi sukeumatta näille päiville pahoille, ilmoille ilottomille.
Parempi olisin ollut Syntymättä, kasvamatta, Ilmahan sikiämättä!» Komea korjarekensä on hänelle tässä mielentilassa kauhistus; se muistuttaa hänelle liian elävästi tuota luonnotonta rikosta. Hän jättää sen siis sinne ja rientää ratsain kotiin. Tässä hän, näöltänsä semmoisena, »kuin jos Tuonelta tulisi», kertoo äidilleen sen kamalan tapauksen.
Monta vuotta olivat ne melkein olleet kasvamatta. Pohjoistuuli katkaisi latvat ja taivutti ne sekä kaikki muut puut sisäänpäin, jotta näyttivät siltä kuin olisivat saksilla viistoon poikkileikatut.
Päivän Sana
Muut Etsivät