Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Osaksi se nimittäin on purppuranpunainen ja kauneudeltaan ihmeteltävä, osaksi kullanvärinen, osaksi taas valkea, valkeampi kipsiä ja lunta, ja samoin myös varustettu muillakin väreillä, jopa paljon monenkaltaisemmilla ja kauniimmillakin, kuin mitä me olemme nähneet.
Taas on sama tuntu mulla: kadotin nyt kallihin uskon kansaan, isänmaahan, jota raukka rakastin. Tulee kesä, tulee talvi, eipä enää milloinkaan mieleheni haave heljä hengen, laulun kotimaan. Siks ei elon juhlat mulla, vaikka juhlii juhannus, syän ei syttä valkeampi. Mistä silloin pelastus? Taas kuin ennen tuosta yksin: täytyy kestää yksinään, yksin nousta Suomen suosta korkealle kärsimään.
Hän tiesi, ettei Topi ikinä voisi tätä tapausta unohtaa eikä antaa anteeksi vaimolleen. Mitä hän siis oli tekevä?... Johannes ei uskaltanut jatkaa ajatusjuoksuaan. Myöskään hänen oma sydämensä ei ollut syttä valkeampi. Topin kohtalo oli koskenut kovasti häneen, ei oikeastaan jutun itsensä vuoksi, vaan siihen sekautuneiden henkilöiden. Olivathan.
Laula korvin kuullakseni: kumman on parempi olla, kumman olla kuuluisampi, tyttärenkö taattolassa vai miniän miehelässä? "Tiainenpa tieon antoi, kyntörastas raksahutti: 'Valkea kesäinen päivä, neitivalta valkeampi; vilu on rauta pakkasessa, vilumpi miniävalta. Niin on neiti taattolassa, kuin marja hyvällä maalla, niin miniä miehelässä, kuin on koira kahlehissa.
Eikä hänen sydämensä ollut syttä valkeampi, kun he astuivat kauppiaan kujan suuhun, isä ja Nantta edellä, äiti, Miina-muori ja Jaana heidän perässään. Kujan suussa seisoi Heikki. Jaana säikähti niin, että sydän oli tulla kurkkuun. Hän ei ollut ollenkaan odottanut Heikkiä täällä tapaavansa. Kuitenkin oli aivan luonnollista, että Heikki oli tullut.
Hyvän sait, hyvän tapasit, hyvän Luojasi lupasi, hyvän antoi armollinen: puhas on pulmonen lumella, puhtahampi puolellasi; valkea merellä vaahti, valkeampi vallassasi; sorea merellä sorsa, soreampi suojassasi; kirkas tähti taivahalla, kirkkahampi kihloissasi.
Ja maa, joka ennen aina oli ollut mustempi kuin taivas, oli nyt valkeampi. Mustin koko siihen-astinen maailmankatsomus oli ollut järkkyä juuriltaan. Varsinkin olivat häntä huvittaneet nuo pienet, sievät jäljet lumessa, joita hänen oli aluksi ollut hyvin vaikea tuntea omikseen. Nyt oli tapahtunut jotakin yhtä ihmeellistä. Ja Musti vaipui syviin mietteisiin...
Alas vuorta vyörymään mies voimakas sen kaasi. Vieri paasi pauhaten, jo Hiiden väki kuuli, koko vaara kumisi, sen ukkoseksi luuli. Kuului kalske kalpojen, nous jättein kansakunta. Anja-rouvan poski oli valkeampi lunta. »Menkäämme!» hän virkahti ja vienolla liikkehellä tarttui käteen kumppalin. Se ään' oli arka, hellä.
Sillä välin oli Ogrin jättänyt rakastavaiset erakkomajaan ja vaeltanut itse sauvoineen Vuorikaupunkiin; sieltä hän osti oravannahkoja, kärpännahkoja, silkki- ja purppurakankaita, tulipunaista verkaa ja vaipan, joka oli valkeampi liljan kukkaa, lisäksi vielä kultasilaisen ratsun, joka asteli jalosti ja juhlallisesti.
Emme ole häntä ilman syytä edellisessä luvussa verranneet Göthe'n Margarethaan. Hän oli sorja, sievä ja vaaleanverinen, kullankarvaisen vaalea kuin tuleentunut vilja pellolla. Maito ei ole valkeampi, kuin hänen kaunis ihonsa, ja hienot kätensä. Oletteko koskaan tarkanneet ruusupensaita? Sellainen puna hohti hänen poskillansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät