United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuin kärpäset hyökkäämme ruutuhun päämme, Näet siivet on meillä, ja lentäviks jäämme! Me hyrräämme, ryömimme koitos ja tulos Ja hyrräämme taas, ei muuta kuin ulos! On toivomme mailma puutarhan puolla, Tuoll' leyhkivät tuulet, ja luonto on tuolla. Niin hyökkäämme jälleen ruutuhun päämme, Kai estekin särkyy, jahkapa näämme! Mut ääressä pöydän salissa siellä Muut kärpäset juhlii ja useimmat vielä.
Kesä kukkii kaunehinna, luonnon lapset karkeloi, juhlii metsän laaja linna, meren kaunis kannel soi. Kera käy hän naisen nuoren lehtotietä lempeää, hehkuu huiput onnen vuoren, karkaa haave hourupää. Huojuvi heinä, kuiskivi kukka, virkkavi viita: »Saapuvi syys, heilimme jälleen, heili ei koskaan henkesi nuori, halla min hyys.»
Ennen häät on ortten alla, kuin tuo kuihtuu kukka tuomen, puuntuu puolat kankahalla. Onnen aamu, armas huomen, tuoksuu rinnan nuoren terttu, katso, juhlii luonto Suomen, laulaa lemmen leppäkerttu! Meidän hetki, meidän kevät! Ennen voittaa kuolo kesän kuin nää kihlat himmenevät, jäähtyy liesi meidän pesän. Meni sulho metsälle, veikko vieri kalaan, kauempana taaton kaski kunnahalla palaa.
Tyventyy tyrskyt maailmankin, hartaat vain hiljaisuuden sopusoinnut soi, syventyy sydän, kuultaa kuolon partaat, jumalat juhlii, kansa karkeloi. Syyspäivän tasaus: metsät kirjavoituu, maa merta, taivas maata heijastaa, maan kaiken ylle kauneus puhdas koituu, ijäisyys ihmissielut seijastaa.
Taas on sama tuntu mulla: kadotin nyt kallihin uskon kansaan, isänmaahan, jota raukka rakastin. Tulee kesä, tulee talvi, eipä enää milloinkaan mieleheni haave heljä hengen, laulun kotimaan. Siks ei elon juhlat mulla, vaikka juhlii juhannus, syän ei syttä valkeampi. Mistä silloin pelastus? Taas kuin ennen tuosta yksin: täytyy kestää yksinään, yksin nousta Suomen suosta korkealle kärsimään.
Kestit oli pihan puolla rahvahalle rakennettu, höyryi lihaliemet tuolla, murtui vehnä eikä pettu; vaan ei kaiu kanteloiset, vait on kansa, synkkä, vakaa; karkeloita suurten toiset katsoo ikkunoiden takaa. »Läkkän, armas, kartanolle katsomaan, kuin juhlii kansa», lausui Hurtta nuorikolle parhaimmalla tuulellansa. »Vieraat, Hurtan malja juokaa! Nähdä ihmeen tuon ma halaan, talonpoian täynnä ruokaa.
Kuink' onkaan suuri runsaus, mi mahtuu lippaisiin pyhiin näihin, jotka oli maan päällä kylvämään niin laaja-kädet! Tääll' elo on ja itkun aarteest' ilo, mi saatiin Babylonin vankeudessa, kun kultaa kerran ylönkatsottihin. Ja täällä juhlii voittoansa, luona Jumalan ynnä Neitseen Poian ylvään, kerällä vanhan ynnä uuden liiton hän, jolla avaimet on auvon tämän. Neljäskolmatta laulu
Kuink' onkaan suuri runsaus, mi mahtuu lippaisiin pyhiin näihin, jotka oli maan päällä kylvämään niin laaja-kädet! Tääll' elo on ja itkun aarteest' ilo, mi saatiin Babylonin vankeudessa, kun kultaa kerran ylönkatsottihin. Ja täällä juhlii voittoansa, luona Jumalan ynnä Neitseen Poian ylvään, kerällä vanhan ynnä uuden liiton hän, jolla avaimet on auvon tämän. Neljäskolmatta laulu
Kuningas »juhlii». Kello löi kolme Pyhän Ludvigin kirkon tornissa samannimisellä saarella. Hiljaisuus ja pimeys vallitsi Rosenin herttuaallisen palatsin ympärillä; kaikki nukkui oman painonsa raskauttamien, vanhojen kivimuurien sisällä, jotka olivat hieman laskeutuneet holvattuine, suljettuine porttinensa ja vanhanaikuisine portinkolkuttiminensa.
Ja vaikka kuolon jokaisen ma kärsin, minkä ihminen olenhan juonut kumminkin ma maljast' autuuden. Ma tunnen voiman nautinnon ja hurman naisen suutelon elämän viini huulillain ma iloon humallun. Ens-maljani! sen elo saa. mut toinen juhlii kuolemaa! Ja joku toinen »minä» juo ne maljat kuoltuain. Jumala, mies sun ajamas oon onnest' Edenin... Mut siellä sinun uhmallas ain' elän kuitenkin.