United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se minun tekoni terttu, Ihana verirypäle! Ikäänkuin näyssä. Itse Untamo loassa, Koko heimo hengetönnä, Talot poltetut poroksi, Vilja, karja kaikki viety. Tuo on siinto silmissäni Kuin verinen iltarusko Päivän myrskyisen perästä. Ensin, veikot, tunturille! JOUKKO. Tunturille, tunturille! KALERVO. Ihanast' uneksit, poika!
Ihan näen hänet elävänä edessäni. Punaisessa leningissään seisoi siellä ruokasalin kynnyksellä ja oli niin iloinen. »Jasso Kauppa-Lopo, gudaa Kauppa Lopo», ja kädestä tervehti jok'ainoan kerran. Niin herttainen, niin suloinen, ei ylpeä milloinkaan. »Jasso Kauppa-Lopo. Onko hän täällä?» Herran terttu! Mahtoi hänestä olla hauskaa, kun kuuli mainittavan vanhaa tuttua Kuopiosta. Kyllä sen arvaan.
Siinä oli hopeinen voileipärasia ja hopeinen pullo ja pari pientä pikaria. Hän tarjosi piiraita ja viiniä. Herran terttu teitänne, tämähän on suurenmoista! Suomen suurimman taiteilijan malja! virkkoi hän, silmissä veitikka. Suomen suloisimman taiteilijan mallin malja! Ei kahta yht'aikaa. Te juotte toisen ja minä toisen.
Istu siinä nyt kauniisti, että saan katsella sinua. Herran terttu, kuinka ihana sinä olet! Aivan tekisi mieli pusertaa sinut mäsäksi. ANNA LIISA. No, no, Johannes tyydyhän sentään vähempään. JOHANNES. Kuulepas, Anna Liisa, kun kysyn sinulta jotain. ANNA LIISA. No, mitähän tuo olisi? JOHANNES. Pidätkö sinä minusta oikein, oikein paljon? ANNA LIISA. Taas tuota samaa.
Lemmen lehti, Luojan terttu, pyhän viidan virpi! Mik' on meidän metsällämme, kun ei linnut laula? Joka varhain valvahti, se varhain maata menee. Väsynyt on sydämeni, lauluni myös mykkä. Meren maininki liikahtaa, kuuhut kultaansa rakastaa. Paisuu valkeat vetten pinnat niinkuin nukkuvan neidon rinnat. Meri kultaansa odottaa. Mustasukkainen suree maa.
Nyt korjuupäivä on viinies, väki nuori laulaen töissä. Hei kypsynyt terttu huulilles ja kulmasi seppelöi sä! METS
En muista aikaakaan, koska olen teitä viimeksi nähnyt, Roinila, enemmän kuin Annaakaan. Herran terttu, kuinka kauniiksi ja soreaksi hän onkin tullut. Niin, mitä olen aina sanonut, minä! Roinilan Annan vertaista ei vaan ole koko kylässä, ja onneaan kiittää, ken hänen saa. ROINILA. Jättäkää jo tuo, eihän se tähän kuulu! SANNA. Antakaa ma puhun, koska kerran suun vuoro on annettu.
Tässä puhun tietysti miehistä mitä naisiin tulee, niin en tiedä mikä heitä voisi muuttaa edes hiukan laatuun käyviksi". Yhdessä viikossa oli Miss Mary kokonansa unhottanut tuon vähäisen väliseikan, vaikka hänen kävelynsä melkein hänen tietämättänsä, kiertyivät toiseen suuntaan. Hän huomasi kuitenkin, että veres terttu azaleakukkia joka aamu oli hänen pöydällään.
Sitten tuntevin silmin, ensin yksi, sitten toinen ja kolmas Annikki, Terttu, Tuiran tytöt tuttuja kaikki, kaikkien posket palaen simaoluen iloa: Sehän on Kaukomieli! On totta tosiaan se Ahti! Tulkaa tuota katsomaan, akat muutkin! Sitten ilakoivin ilmein: Nuorten iloihinko tulit? Miksi et karkele, Kauko? Niitä pyöri ympärillä räkättävä piiri, kasvot hehkuen simaoluen punaa. Mitä sankari täällä?
Satua, satua, jokelteli pikku valkotukkainen Henni ja tunkeutui Antin sivu kyökkiin. Herran terttu, huudahti Anna, jonka silmät loistivat hänen lemmikkiään vastaan. Vai pitäisi hänenkin jo kuunnella satua. Eevi otti hymyillen Hennin käsivarrelleen. Antti oli jo avannut kirjan valmiiksi pöydälle. Vai niin. Tuhkimus tähkimys kiukaan päässä, sitäkö nyt luetaan? Sitä, sanoi Antti.