United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luulee kai Annan olevan kuin hyllyllä hänen otettavanaan. Mutta niin se on: kuta enemmän kissaa silittelee, sitä korkeammalle häntä nousee. Olisin vaan minä Roinilan sijassa, niin kerrassa tulisi Maunolle tie eteen, keppi käteen. MAUNO. Tahdotko sillä sanoa, että minä tässä talossa armoleipää syön? Näetkös, Olli, näitä käsivarsia? Niiden avulla elän vaikka kuivalla kalliolla, jos siksi tulee.
Ennenkuin tutustuin Minna Canthiin, oli hän jo kirjoittanut »Murtovarkauden» ja »Roinilan talossa», ja oli tämä hänen niin sanoakseni kirjallinen viattomuuskautensa jo ohi. Hän oli alkanut innostua syvempiin aiheisiin ja kirjoitti parhaallaan »Työmiehen vaimoa», joka alkaa hänen aatedraamainsa sarjan, ne, joissa hän sittemmin niin suurella voimalla puhui naisten ja köyhän kansan puolesta.
Sekä suorasanaisena kertovana kirjailijana että varsinkin näytelmäkirjailijana mursi Minna Canth tien nuorsuomalaiselle realistiselle kirjallisuudelle. Ensimmäisissä, kansan-elämää käsittelevissä näytelmissään Murtovarkaus ja Roinilan talossa hän on vielä osaksi romantisen vaikutuksen alainen, josta Ibsen ja norjalainen kirjallisuus hänet kuitenkin pian lopullisesti vapauttaa.
Humalaisten rähinätä ei kärsitä tässä talossa. MAUNO. Luotu on lintu laulamahan, humalainen huutamahan, viinainen viheltämähän. Kurjalla ei ole kotoa, ei katalalla kartanoa, mutta se huoli, sanoi sepän muori, kun vasikka kuoli. Paistaa Jumalan päivä muuallakin maailmassa, ei tämän talon ikkunalle, Roinilan veräjän suulle, eikös niin pojat? MIEHET. Jatketaan matkaa! MAUNO. Ei vielä.
Kansallista romantiikkaa hänkin aluksi hipaisee, sen verran nimittäin kuin on romantista juonta ja osaksi myös romantista tekotapaa hänen tuoreissa, raikkaissa kansannäytelmissään Murtovarkaus ja Roinilan talossa, kumpikin Kiven Kihlauksen ja Nummisuutarien keralla, joskaan ei niiden rinnalla, nyt suomalaisen kansanomaisen draaman kaunistuksia.
Täällä hän ahkerasti antautui kirjalliseen työhön, johon oli ryhtynyt jo Jyväskylässä, kirjoittaessaan pieniä kertomuksia miehensä toimittamaan sanomalehteen. Ensiksi hän nosti huomiota Murtovarkaus nimisellä näytelmällään, jossa varsinkin Hoppulaisen hauskasti kuvattu luonne ansaitsee kiitosta. Sen jälkeen tuli toinen kansan-elämää esittävä draama, Roinilan talossa.
EERO. Aina olet sinä karsain silmin Maunoa katsellut, ja kadehtinut ja vihannut häntä siitä syystä, että hän on reipas ja komea poika eikä tuommoinen tallukka kuin sinä. Mutta minä en ole Roinilan Eero, ellen tällä kertaa hankkeitasi kumoon saa. OLLI. Huutakaa häntä takaisin, huutakaa pian! ROINILA. Eero! Eero! Tule pois! Ei hän kuule enää. OLLI. Eero! Isäsi kutsuu sinua. Pahuus.
Olenhan minä rakastanut Isän, äidin nähden. Tänne poikkeemme, miehet, tänne. ANNA. Jumala! Se on Maunon ääni. Hän tulee kuitenkin! MAUNO. Menemme Roinilan sivutse ja huudamme ja pauhaamme, että seinät tärisee. Hih vaan, hih! Ryyppää veljeni, ryyppää! Vielä on tilkka viinaa pullon pohjassa, kallista poskeesi. Noin! Loiskis! Niin se meni kuin Mänttälän kaivoon. No, hiis! Kuka seisoo tuolla?
En muista aikaakaan, koska olen teitä viimeksi nähnyt, Roinila, enemmän kuin Annaakaan. Herran terttu, kuinka kauniiksi ja soreaksi hän onkin tullut. Niin, mitä olen aina sanonut, minä! Roinilan Annan vertaista ei vaan ole koko kylässä, ja onneaan kiittää, ken hänen saa. ROINILA. Jättäkää jo tuo, eihän se tähän kuulu! SANNA. Antakaa ma puhun, koska kerran suun vuoro on annettu.