United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se oli hirveä silmänräpäys Rautiolle! Tajutonna, kuin olisi häntä kova isku kohdannut, istui hän liikkumatta samalla paikalla, kuinka kauan ei hän tiennyt itse; kun hän taas tuli tuntoihinsa ja koneentapaisesti nousi mennäkseen sisään, niin näki hän veräjän luona miehen hevosineen kärryineen. Se oli eräs talonpoika, joka tuli tuomaan kuivia puita, joita oli ostettu koulun käsityötarpeiksi.
»Hiljaa! hiljaa!» Korvat kaikkialla teroittuivat kuulemaan tuolta metsän sisästä kuuluvia ääniä, noita merkillisiä ääniä, jotka muistuttivat niin elävästi peikkojen juhlapäivällisiä. »Nyt tulevat!» »Miehet! Pannaan hirsi veräjän päälle!» »Kaikki seisomaan kahden puolen tietä!» »Niin, että joka tulee veräjästä, saa käydä katulööpin läpi!» Yhtäkkiä oli syntynyt tavaton liike.
Tätä tehdessä keskeytti heidät Svenonia rouva, joka sydän kurkussa juoksi ruoka-aitasta ilmoittamaan, että Mäntysuon Inkeri ja hänen tyttärensä vast'ikään olivat avanneet pihan veräjän ja lähestyivät pappilaa. Svenonius töytäsi ulos. Nimismies tyytyi katselemaan kohtausta ikkunasta. Inkeri oli tullut luottavaisesti puhumaan sielunpaimenensa kanssa ja kertomaan hänelle elämänvaiheitaan.
"Hän tulee heti," huusi pikku Paavo, jolla oli mitä avarin näköala ylhäällä puun latvassa; "minä näen hänet puutarhassa; nyt hän avaa puutarhan veräjän."
"Te herätätte mielenkiintoani mitä suurimmassa määrässä. Oliko veräjä suljettu?" "Se oli suljettu ja varustettu irtonaisella lukolla." "Kuinka korkea se on?" "Noin neljä jalkaa." "Kuka tahansa siis olisi saattanut mennä sen yli?" "Kyllä." "Ja mitä merkkejä te löysitte veräjän luona?" "En mitään huomattavampia." "Mitä sanotte? Eikö kukaan niitä tarkastanut?" "Minä tein sen itse."
Parina päivänä en minä nähnyt Susannaa laisinkaan; mutta kun eräänä aamuna kuljin veräjän läpi, huomasin, maantien-jaossa pystytetyn paalun valkoiseen päähän lyijyskynällä kirjoitetuksi: "Sinä olet vihastunut minuun, mutta S. ei ole laisinkaan sinulle vihainen".
Svenonius sai tuskin avatuksi veräjän, josta kulettiin nurmikkopihamaahan, kun vaimonsa, karjakko ja talonrenki perässään, tuli häntä vastaan. Svenonia rouva oli iällinen ihminen, jäänyt leskeksi edellisestä kirkkoherrasta, ja oli ajan tavan mukaan ja konsistoorin määräyksestä kirkkoherrantilan lisänä siirtynyt seuraajalle, uudelle kirkkoherralle.
Sieltä palasi hän takaisin ja täytyi mennä Viijan kamariin kaapista ottamaan käräjiin tarvittavia riitapapereja. Takaisin tullessa hän vielä paperikääry kädessä katsahti jälkeensä tuonne vuoteelle, jossa hänen vaimonsa lepäsi kuolleena. Hevosen olivat rengit valjastaneet valmiiksi, se seisoi veräjän pieleen sidottuna.
Kuten tahansa sanottu on kyllä tosi itse asia ja toivoisimme, missä sitä ei vielä ole havaittu, vasta meidänkin maassa havattavan. Puilla suljen pienen portin, suljen suurenkin veräjän, en sulje pahoja suita. Hyvin ymmärrettävä ilman kaikitta selvityksittä.
Niinkuin tuuliaispää tuli ylioppilas sinä iltana kotiinsa, säikäyttäen melkein pyörryksiin emännöitsijänsä, joka aina oli tottunut näkemään hänen hitaasti astuvan kotiin veräjän kautta, syviin ajatuksiin vaipuneena, silmät luotuina maahan ja kädet selän takana. Sitten soitti hän kelloa niin rajusti, kuin olisi tuli ollut valloillaan.