Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Karjakko oli tullut pappilaan nuorena, reippaana tyttösenä, oli kuluttanut parhaat nuoruutensa voimat työhön isäntäväkensä hyödyksi, joiden kunnioituksen ja ystävällisyyden hän oli saavuttanut, ja joita kohtaan hän itse tunsi mitä lämpimintä mieltymystä.
KARJAKKO. Jo eilen sanoin Pekalle, että pitää hakea heiniä. TURKKA. Missä Pekka? KARJAKKO. Pääsette vähimmällä vaivalla, kun ensin haette uunilta. Pekka hoi! PEKKA hyppää uunilta. TURKKA. Sielläkö niitä heiniä on! Hae nyt kuin tuulessa! ANNI. Neljä. Kahdella hevosella Pekan mukana heinään. Muut muihin ulkotöihin. Ja nyt on, pojat, kiire, että tuppi heiluu ja laulu raikuu.
Vanha karjakko palveli samassa herrastalossa »koko aikansa», eikä hän koskaan ajatellutkaan muuttaa toiseen taloon. Hän oli emännän luotetuin tuki suuren maatilan talouden hoidossa, oikein kansan sanaan »uskottu henkilö», vaan tämän suosion takia oli hänellä paljon vihollisia tovereissaan, jotka eivät voineet häntä suvaita sen luottamuksen takia, jota osoitettiin hänelle.
Miehet eivät nähtävästi oikein tajunneet mistä oli kysymys. »Mikä karjakko?» »Ettäkö sellainen, joka opettaisi voita tekemään?» Vakava tuuli, jolla miehet olivat olleet, hälveni hiukan, kun ruvettiin laskemaan leikkiä siitä, että voin tekemistäkin nyt alkaisivat herrat opettaa.
Lähinnä minua istui karjakko ja isää lähinnä ajorenki ja sen jälkeen kaikki muut; pojat ja tytöt istuivat yksissä ja usein sain vakavuudella pitää heitä järjestyksessä. Kun Stefan oli kotona istui hän isän toisella puolella, eri kynttilä edessänsä, voidakseen lukea läksyjään.
Iikka sai kuin saikin tosin mökin rakennetuksi, mutta häntä oli seurannut uuteen asuntoonsa kauppiaan tanakkatekoinen karjakko, Reeta, joka oli vain nimeksi neitsyt eikä suinkaan mikään suositeltava aviosiippa kenellekään kristillissiveelliselle nuorukaiselle. Turhat olivat olleet äidin sanat ja huokaukset.
Ei ole saatu seppää. Onko teistä kukaan seppä, vai pitääkö minun lähteä pajaan? TUKKILAINEN. Kyllä minäkin takoa kalkuttelen. TURKKA. Niinpä hommaudu pajaan. Mitä nyt syötetään elukoille? Halkojako? Ei halkoja, vaan heiniä! KARJAKKO. Mikä sinä olet? TURKKA. Isäntämies, ettäs tiedät! KARJAKKO. Hommatkaa sitten heiniä, kun kotona ei ole korttakaan! TURKKA. Ja vasta nyt tulet sanomaan!
Tämän selityksen toivoi hän Hiljan parhaiten ymmärtävän, ja se oli samalla tosikin. Mutta vastauspa ei tullutkaan toivon mukainen. »Se on aivan tarpeeton puuha sinulle», kirjoitti Hilja. »Karjaa osaat kyllä ruokkia ja voita opit valmistamaan lyhempiaikaisissakin oppipaikoissa. Meille tulee kevättalvella läänin karjakko kolmen kuukauden ajaksi, tule silloin varmaan tänne, niin muuta et tarvitse.
Viime perjantaina rupesi hieman puhaltelemaan auringon laskulla, kun oli juuri saatu hauta sytytetyksi, mutta siitä se kuitenkin helpotti ja tyyntyi.» »Siellä se on haudalla kaikki rahvas?» »Siellä. Ei tässä kotosalla ole kuin karjakko, renki Jussi ja meitä kaksi vanhaa: ruoti-ämmä ja minä. Jussi oli eilen lastin panossa Erkin kanssa ja lähtee Ouluun, niin taitaa nyt lepäillä.
Minä luulin sinua isännäksi. PIETOLA. Vai isännälle se olikin tarkoitettu tuo selkäsauna! ANNI. Mutta minä teidän sijallanne en nauraisi. Talossa ei ole jauhoja puuroksikaan. Ja karjakko kiroilee navetassa, että lattia lainehtii: ei ole lehmille heiniä. PIETOLA. Missä Pekka? ANNI. Sitä tuskin tietää Pekka itsekään! Ja kuka myllyyn? PIETOLA. Lähtisin itse, mutta rättäri on vieraana.
Päivän Sana
Muut Etsivät