United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kiroilee Roomaa ja Rooman ilmaa, hän haluaisi hävittää koko kaupungin maan tasalle ja tuhota sen tulella. Hän haluaa kiireen kautta päästä meren rannalle ja sanoo, että haju, joka nousee kapeilta kaduilta, vie hänet hautaan. Tänään on uhrattu suuria uhreja kaikissa temppeleissä, jotta hänen äänensä palaisi, mutta voi roomalaisia ja varsinkin senaattoreja, jollei ääni pian palaa!"
Isä kiroilee juovuspäissään ja kalvaa minua. Olenko minä enää liivihousuissa. Pitäähän sinun sääliä minua kun olen vanha ja kipeä. Olenko minä sitten terve!
Viisitoista vuotta sitte lähti hän, ja minä luulin, että Herra oli jo ottanut hänet, mutta ennenkuin minulle sanallakaan ilmoitettiin, ilmestyi hän ilmielävänä eteeni. Luulin saavani halvauksen. Rosennase. Tyhmä merimies! Raaka ja ilman minkäänlaista sivistystä. Räyhää ja kiroilee portaissa niin että katto voisi kohota. Kummellund.
Meidän on kiire, ennättääksemme seurata niiden virtaa. Kello on kohta kahdeksan. Kreivi G. kulkee edestakaisin kamarissaan. Hän on saanut kirjeen, joka hänelle ei ole mieluinen... Kirje uhkaa ryöstöllä. Kreivi kiroilee. Linnassa istuu raudoitettu mies. Hänen hiuksensa ovat harmaat, eikä hän kumminkaan ole vanha. Hän on siis kärsinyt paljon? On! Porvari Hellmanin talossa on päivällä teurastettu.
Minä luulin sinua isännäksi. PIETOLA. Vai isännälle se olikin tarkoitettu tuo selkäsauna! ANNI. Mutta minä teidän sijallanne en nauraisi. Talossa ei ole jauhoja puuroksikaan. Ja karjakko kiroilee navetassa, että lattia lainehtii: ei ole lehmille heiniä. PIETOLA. Missä Pekka? ANNI. Sitä tuskin tietää Pekka itsekään! Ja kuka myllyyn? PIETOLA. Lähtisin itse, mutta rättäri on vieraana.
En ole koskaan kuullut mitään pahaa puhuttavan Ristosta, mutta Tahvosta tietää jo joka lapsi sata juttua jutella, ja suurin osa niistä ovat todenperäisiä. Tahvo on sata kertaa viinasta väsyneenä maannut tien ojassa, pelissä kadottanut monta kymmenistä ruplaa, ja monta yötä väijynyt kylän tyttöjä. Hän kiroilee ja sadattelee joka sanalta ja semmoiselle tahdotte myydä minut.
Oliko syyni, että rakastin Omaani, kansaani kuin Mooseskin? Oliko synti Kosbin rakkaus? Miks sorrettiin hän? Miss' on oikeus? Vihani soimaa korkeuden kättä: Hän tielle taluttaa ja kesken jättää, Haluja antaa, tarmon turmelee. ENKELI. Sun suusi itse Herraa kiroilee. Hän näkee syvälle ja tähtää kauas, Nykyiset tuomii tulevihin nähden. Miks annoit vakuutustas tinkiä?
Hävetköön häijyt! häpyä Jos verimadoill' ois: Ei elonvoimaa, henkeä, Eik' ihmissydäntä He kansallemme sois. Nuo tunnottomat uskaltaa Viel' luunsa saastaiset Tän maamme poveen tallentaa, Hyväillä kunniaa, Jot' ovat häväisseet! Vaan maamme multa rauhoa Ei anna raukoillen; Uus uljas polvi nouseva Kiroilee muistoa Maan kurjain semmoisten. Työ olkoon ansiomme vaan, Työ kunniallinen!
Melu kasvoi kuului kirouksia, hätähuutoja ja ihmisiä alkoi tulla kadulta pihalle, sekä ovesta ulos. Muutamia poliisia tuli kohta myöskin saapuville. Hän katseli hetkisen. Kuu loisti kirkkaana taivaalla luoden sinervän valonsa suoraan katurakennuksen rappusille. Jo talutetaan ulos naisihmistä jolla kasvot, pää aivan verissä. Hän parkuu ja kiroilee kauheasti. "Mitä kuulenkaan!