Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Toinen käsi sauvan nojassa, toinen tyttärensä kädessä läheni hän nöyränä, vaan arvokkaan ja ylevän ryhtisenä. Hänen rinnallaan kulki Elli, kalpean ja nöyrän rukoilevana. Karjakko, joka pihalla lypsi Tähteä, lähti tulokkaat nähtyänsä pakoon. Inkeri ja Elli eivät ehtineet vielä portaiden luo, kun Svenonius jyrisevällä äänellä purki heidän päällensä vimmaiset vihansa.
Eivät saaneet tulla sisälle muut kuin kutsuvieraat, jotka tiesivät ihmistapoja. Pappilan väki oli kunniasijalla, ja mustaan silkkiin pukeutunut Niemelän emäntä talon entinen karjakko piti heille seuraa sorminiveliään naksutellen. Muut vieraat seisoskelivat enimmäkseen seinämillä ja kävivät vuorotellen ruokaa suurelta pöydältä.
Hiukan pienemmän nähtävästi uudemman navetan keittohuoneen ovi oli auki. Astuin sisään ja aloin tyhjentää tavaroita laukustani muuripadan pankolle. Karjakko tuli navetasta juosten: "So, ei saa! Menkää pois sukkelaan!" "Ei vai saa!" Katselin häntä ilmeisellä ihastuksella. "Johtolankoja ja vesitorviahan minun piti täällä tarkastaa." Hän oli pullea tyttöhempukka, posket tummanpunaiset ja täyteläät.
Musti unimielissäänkin pyristeli korviaan, samoin kuin Jussi rypisti otsaansa, nyki suupieliään ja liikautteli päätään, vaan eipä siitä apua kärpäsille. Hypähtivät ne vähän lentoon, mutta pian uudelleen laskeutuivat samoille paikoin. Luhdista astui karjakko, Anna Mari, pirttiin ja oli unisen näköinen.
Siitä oli aina alituista kiistaa karjakon ja rehumiehen välillä, joka karjakon mielestä sorti navettakarjaa hevosten hyväksi, ja valituksia tehtiin molemmin puolin niin usein, että molemmat lopulta joutuivat isäntäväen pilan ja naurun alaisiksi; sillä vaikka karjakko muuten oli hiljainen ja sävyisä nainen, niin oli hän, kun karjasta oli kysymys, tanakka puolestaan.
Päästyään pojan luokse hurautti karjakko yht'äkkiä kiulustansa vilua vettä paimenen päälle sanoen: Sen sanottuaan nauraa kikatti Anni niin imelästi kepposelleen, että kyyneleet silmissä kiilsivät, mutta paimen-parkaa ei vain naurattanut. Hän ei tuntenut paimentapoja, eikä tiennyt paimenta aina ensimmäisnä paimenpäivänä kasteltavan.
Eräässä välissä näkyi tämä kuiskutellen puhuttelevan kapteeni Stoltia, joka muutamalla sanalla vastasi ja käänsi sitten selkänsä. Rovasti, vähäinen, ystävällisen näköinen ukko, aloitti kokouksen. Ensimmäinen kysymys oli, otetaanko pitäjään läänin karjakko opettamaan voin valmistusta.
Nyt on jo monia vuosia sitte vanha karjakko levännyt hiljaisessa hautuumaassa ja vaatimattomassa hautamerkissä on vanhan isäntäväkensä panettamat sanat: Sinä hyvä ja uskollinen palvelija, vähässä olet ollut uskollinen, mene Herran iloon. Kunnia ja kiitos hyvälle, rehelliselle palvelijalle ja rauha hänen muistolleen.
Minä tosiaan uskon, että tuo kunnioitettava vanha karjakko kääntyisi haudassaan, jos näkisi, miten meidän päivinämme hoidetaan karjaa ja miten aamulla joka ikinen maitotippa kulettaa koluutetaan kylänmeijeriin, jollei sellaista laitosta ole itse talossa. Eukko varmaan sanoisi niinkuin moni muukin: Talonpoika kokoaa rahaa, vaan työmies ei saa voimaa kurnaali-maidosta.
Vaan vasta omalla alallaan liikkuessa oli karjakko täydessä arvokkuudessaan, silloin kuin hän oli suuressa, raittiissa maitokamarissa, jota hän piti erinomaisessa järjestyksessä ja mallikelpoisen puhtaana.
Päivän Sana
Muut Etsivät