United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki äreys ja kärtyisyys lähti hänestä niinkuin wesillä pesten ja yhtenään kuului nyt waan tuo tutunomainen "hyhhyhy, hyh, hyh, hyy". Talon majamiehet saiwat nyt niin paljon kuulla kellon lyöntiä, ettei suinkaan kenenkään liene tehnyt mieli enempää, sillä yhtenään käydä kässehti suntio hyräillen kellon luo ja wetää hurautti kellon lyömänuorasta; menikö lyönti oikeaan tai wäärään, siitä huoli hän wiisi.
Päästyään pojan luokse hurautti karjakko yht'äkkiä kiulustansa vilua vettä paimenen päälle sanoen: Sen sanottuaan nauraa kikatti Anni niin imelästi kepposelleen, että kyyneleet silmissä kiilsivät, mutta paimen-parkaa ei vain naurattanut. Hän ei tuntenut paimentapoja, eikä tiennyt paimenta aina ensimmäisnä paimenpäivänä kasteltavan.
Maija ei kuitenkaan tähän hätääntynyt, hurautti vaan hameensa isännän korviin, samassa sieppasi emännän hameen, ja mitä vaan oli saatavissa, ja silmänräpäyksessä oli isäntä ylt'yleensä hameitten ja paitain peitossa, ja Maija voittomielisenä puheli: Ei ole hätää, ei ole hätää. Semmoisessa kukossa se juuri selkäkipeä hautuukin. Olkaahan vaan isäntä huppukorvissa niin kauan, kun vaan jaksatte.
Kuinka hän kutsui kokonaisen torinkolkallisen väkeä ravintolaan, varsinkin kaikki kotipuolen ihmiset, juotti ja syötti mitä millekin maistui. Ja varmaan tuo nainen kuuli senkin, kuinka hän itse ajaa hurautti seurahuoneen pääovesta sisään hevosineen ja kärryineen, jotta pyöräraudat iskivät tulta kivisissä porrasaskelmissa ajoi suoraan juhlasaliin ja maksoi siitä lystistä satoja markkoja?
Kun hän noin hyräillen liikkeelle lähti, tiettiin silloin aina saatawan kuulla jotakin hywää tuosta ihmeellisestä kellosta, sillä wakawin askelin läheni hän juhlallisesti kelloa, tarttui kiinni tuohon kellon päällä olewaan lyhyeen, rengaspäiseen lyömänuoraan ja wetää hurautti siitä.
"Hyhhyhy, hyh, hyh, hyy", kuului nyt ja samassa wetää hurautti hän lyömänuorasta. Kello alkoikin lyödä suhuuttaa minkä kerkesi. Heti herkesiwät kaikki hälisemästä ja suurella uteliaisuudella kuunteli jokainen kellon lyöntiä. Sydänmaan Jussikin otti niin wakawan aseman, ettei tohtinut hengittääkään; hän oli niin pinnistyksissä, että hänen takkinsa hihan suut tärisiwät kuin haawan lehti.