United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kaupungista saattoivat kavaljeerit Mimmin ja Nelman jälleen autolla kotiin... Ainoastaan Mimmi oli jollekin heistä jotain lupaillut. Sakris koetti syödä; ruoka maistui hänestä laholta puulta. Aurinko oli noussut. Piti asettua levolle. Silloin: mitä kummaa, vuode, jossa Mimmi makasi, oli porossa ja noessa! Sitäkös nyt naiset ihmettelivät.
Leveällä akkunalaudalla seisoi jäällä jäähdytettyä vettä, joka maistui ihanalta lämmittävän kävelyretken perästä. Lotta täti ehdotti että Meeri, joka oli tuttu talossa, näyttäisi Helkalle kaikki talon huoneet ja yleensä mitä nähtävää oli. Siinä syntyi sitten oikea huonetarkastus.
Vanhukselle maistui ruoka hyvin, mutta Esterin lautanen pysyi koskematonna, ja hänen silmänsä olivat itkettyneet. Aterian loputtua nousi Larsson ylös, kumarsi kohteliaasti emännälle ja kiitti omasta ja tyttärensä puolesta. Heidän oli nyt lähdettävä, hevoset oli jo tilattu. Tämä kaikki tuntui kreivittärestä vähän kylmältä.
Esille tuoduista ruokalajeista söi ruhtinas vaan yhtä, sitä nimittäin joka hänestä parhaalta maistui; tämäkin kohta oli siis perin vastainen sille, mitä rikkailla ihmisillä meillä on tapana tehdä, kun he nimittäin eivät ole mielestänsä päivällistä syöneetkään, ellei yhtä herkkuruokaa toisensa perään ole pöydälle kannettu.
Maslova sillä välin puisti tomun huivistansa ja mekostaan, nousi lavitsalle istumaan ja alkoi syödä korvapuustia. Minä koetin pitää sinulle teetä, mutta se on sittenkin jäähtynyt, sanoi Fedosja noutaen hyllyltä jalkariepuun käärityn läkkisen teekannun ja ruukun. Juoma oli ihan kylmää ja maistui enemmän läkiltä kuin teeltä, mutta Maslova täytti ruukun ja alkoi särpiä korvapuustin palojen väliin.
Lents söi hyvällä ruokahalulla ja kestiystävät olivat oikein mielissään, että ruoka hänelle niin hyvältä maistui. Fallerin äiti pyysi, vaikka poika häntä kovin pidätti, että Lents lahjoittaisi hänelle jotakin vaatteen puolta. Lents lupasi. Faller ei luopunut lähtemästä häntä saattamaan kappaleen matkaa kotiinpäin, mutta tuskin olivat parikymmentä askelta huoneesta, kun Faller kimeästi vihelsi.
Iisakki ei oikein tiennyt, oliko hän jo ollut hereillä ennen laulua, vai siihenkö hän vasta heräsi. Kaiketikin mahtoi vielä olla liian aikaista nousta ylös, koska suu maistui vielä niin unelle. Hän kääntyi seinään päin mukavassa rautavuoteessaan ja aikoi nukkua vielä jonkun tunnin. Unta ei kuitenkaan kuulunut tulevaksi, eikä voinut olla ajattelematta.
Päätä pakotti kovin, suu maistui pahalta, koko elämä tuntui ilkeältä. Jormalainen ei ollut ensimäistä kertaa tässä tuskassa. Aina hän oli siitä jollakin neuvolla päässyt. Varmimmaksi keinoksi hän oli havainnut liikkumisen ulkoilmassa, varsinkin jos pääsi vähä hikoomaan. Sentähden nähtiinkin Jormalaisen usein kohmeloaamuinaan lähtevän ulkotöille, vaikka hän muulloin tarkasti varoi työntekoa.
Matalassa mökissä maistui hälle ohrapuuro ja kotiolut yhtä makeilta kuin uniparatiisin herkut ja pöytäviinit. Vielä kuuli hän kuinka muori lapsineen tervasten takassa loimottaessa lasketteli jouluvirsiä. Jo oli hän unhoittaa itsensä, hän yhtyi veisuun. Mutta hän huomasi asemansa ja pysähtyi tämä kieli ei kelpaa! Tuntuupa kuin olisin vieläkin Koiramäen Aatami, siltä tuntuu. Hän kiiruhti majaansa.
Hän nojasi paksun ruumiinsa selkäkenoon ja pyyhki nenäliinallaan suutaan. Isäntäkin heitti lusikkansa pöydälle, nojasi selkänsä seinää vasten ja pyyhki kämmenpäällään suutaan. Hänen kasvoissaan näkyi huolestumisen väreitä ja hän sanoi puheen aluksi: »Hyvältä maistui metsokeitto.