Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Vähitellen aukeni pikkuinen käsi ja laski irti leningin, itkettyneet silmät sulkeutuivat ja levon rauha levitti vaippansa orvon yli. Elise nousi hiljaa ja meni toisten lasten vuoteitten luokse.
Täällä hän sitten istuihe maahan paljaasen, kultaiset kihara-hapset levitetyinä ilmaan tuulien hajoitettavaksi, eikä muuttanut ollenkaan sijaa, vaan, itkettyneet silmät taivasta kohden luodut, hän ainoastaan päätänsä kääntämällä seurasi rakkaan päivänjumalan kulkua yli taivaankannen idästä länteen.
Ei sallimus, ei kuuliaisuus, Ei Marsin käsi, vaikka viittaisi Tulisin sauvoineen mua peräytymään, Ei Priamuksen eikä Hecuban Ei polvistus eik' itkettyneet silmät, Et sinä, veli, vaikka miekka käessä Tien multa sulkisit, mua estää voisi, Pait surmaamalla minut. CASSANDRA. Pidätä häntä, Priamus, älä päästä! Hän sauvas on; jos tukes menetät Sa nojaat häneen, niinkuin Troia sinuun Niin kaikki sortuu.
Sun kohdustas se manan koira kömpi, Jok' ajaa meidät hengiltä: tuo hurtta, Jok' ennenkuin se silmät sai, sai hampaat, Mill' uuhta raataa ja sen verta nuolla, Jumalan töiden häijy pilloja, Maailman valtatyranni, jonk' alaa On kurjain raukkain itkettyneet silmät, Se sinun kohtus onkalosta pääsi Ajamaan meitä hamaan hautaan asti.
»Mutta», sanoi Ione, joka todella koki huntuunsa kätkeä itkettyneet kasvonsa, »mutta Arbakeellehan, joka pitää arvossa vain henkeä, on samantekevää, vaikka kasvot ovat peitossa.» »Minä pyrin tosin henkeen», egyptiläinen vastasi, »ja siksipä juuri näytä minulle kasvosi sillä niistä minä vasta hengen tavotan.» »Sinusta on tullut imartelija Pompeijin ilmapiirissä», Ione sanoi pakotetun iloisesti.
Me sinne tultiin, missä kaste soti kerällä Päivän, haihtuen vain verkkaan, kun sitä siimes auttoi viileydellään. Levitti kädet kumpaisetkin silloin mun Mestarini nurmikolle hiljaa; ma tietäin aikehensa, kohden häntä kohotin poskipääni itkettyneet: taas ilmi sai hän kasvoin kaunovärin, jok' oli Helvetissä himmentynyt.
Hän tunsi likinnä seisovat tuttavat ja pysähtyi heitä puhuttelemaan, sillä vartijat soivat hänelle suurempia vapauksia, koska hän oli Rooman kansalainen. Portilla, jota nimitettiin Tergeminaksi, tapasi hän Plautillan, prefekti Flavius Sabinuksen tyttären, ja kun hän näki hänen nuorteat, itkettyneet kasvonsa, virkkoi hän hänelle: »Plautilla, iankaikkisen lunastuksen tytär, mene rauhaan.
Elisen punaiset, itkettyneet silmät koskivat häneen, etenkin kun ne niin ystävällisesti katselivat häntä. Hän tunsi väärinkäyttäneensä sitä valtaa, jonka asianhaarat olivat antaneet hänelle puolisoonsa, hän tunsi olleensa kova häntä kohtaan.
Vanhukselle maistui ruoka hyvin, mutta Esterin lautanen pysyi koskematonna, ja hänen silmänsä olivat itkettyneet. Aterian loputtua nousi Larsson ylös, kumarsi kohteliaasti emännälle ja kiitti omasta ja tyttärensä puolesta. Heidän oli nyt lähdettävä, hevoset oli jo tilattu. Tämä kaikki tuntui kreivittärestä vähän kylmältä.
Antero kiiruhti pappilaan, jossa tytöt ja ruustinna istuivat verannalla odottamassa rovastia kirkosta. Ruustinnan silmät olivat itkettyneet. Hänelle oli juuri tehty selkoa Helanderin saarnasta. Se on kauheata ... kuinka voi puhua noin...! Tämä on enemmän kuin koskaan ennen, ja me kun kuitenkin olemme heitä kaikella tavalla auttaneet...
Päivän Sana
Muut Etsivät