United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kaupungista saattoivat kavaljeerit Mimmin ja Nelman jälleen autolla kotiin... Ainoastaan Mimmi oli jollekin heistä jotain lupaillut. Sakris koetti syödä; ruoka maistui hänestä laholta puulta. Aurinko oli noussut. Piti asettua levolle. Silloin: mitä kummaa, vuode, jossa Mimmi makasi, oli porossa ja noessa! Sitäkös nyt naiset ihmettelivät.
Silmät lupsahtelivat kiinni ja pää nuokahteli alaspäin, se näytti nukkuvan. Martta käveli pellon piennarta miesten luokse ja jo viidenkymmenen askeleen päästä nauraen sanoi: 'Mooses ja hänen hevosensa', tekee mieli tepastolaisten tapaan sanoa. Heittäkää, isä, nyt kyntö, sauna on valmis kylvettäväksi. Kylvemme ja lähdemme näin kauniina iltana ajelemaan autolla.
Mutta Mikko Suomenvaaran luona, joka on vasta kiidättänyt autolla Helsingistä kotiin, sanoo muori: Pois se pitäisi täältä ... tuo tuollainen... Mikä? Kukkelmanko? kysyy Mikko nauraen; hän on aina iloinen: terve ja reipas mies. Niinpä juuri, vastaa täti. Mokoma... Jumalaton se tuntuu olevan. Räävää ja panettelee pappeja ... ja Jumalaa. Ei hänellä muka Jumalaa olekaan.
Joutuakseen autolla ajelemaan hän lämmitti saunankin tavallista aikaisemmin. Aurinko oli jo kallistumassa iltaan, kun Mooses oli vielä kyntämässä rukiiksi tulevaa peltoa. Teppo-vainajan isä tuli nyt Mooseksen luokse sanoen: »Teillä täällä on touot maassa. Minulla taitavat jäädä panematta. Sain niin kunnottoman punikkien rääkkäämän hevosen.
Tulivat eilen-illalla myöhään, yhtä äkkiarvaamatta kuin sinäkin... He tulivat autolla? Kyllä. Mutta luvalla sanoen, he näyttävät sinun mieltäsi suuresti kiinnittävän. Niin vai, niin vai, myönnytteli Jaakko Jaakon-Lauri, koska minä juuri heidän tähtensä olen tullut tänne. Paavo Kontio loi läpitunkevan katseen ystäväänsä. Niinkö? hän kysyi vakavasti. Siis virka-asioissa? Niin. Heitä etsitään...
Sitten autolla Helsinkiin... Siellä kävi katsomassa Pojuaan ... ja haki vaatteensa tuttaviensa luota... Hiljaa asettui Kukkelmanin pariskunta levolle. Sakriksen makuupaikalle. Sakriksella oli siinä epämukavaa ja ahdasta... Mutta hauskalta tuntui hänestä kuitenkin. Vatsa oli harvinaisen täynnä ... ja tuo pulska vieras talossa. Ei tullut uni tässä kuumassa. Piti jollakin tavalla kulutella aikaa.
Sielläpä heillä on vallassaan, mutta emme me niitä sinne karjakörreiksi vie, emänniksi me viemme, sanoi Teppo hymyillen ja ajatteli, että pitää sen tuon emännän kerran nähdä ja olla mukana, kun me, Taava, Martta, Väinö ja minä ajamme autolla kylän halki. Onko se Väinölläkin samanlainen koti? kysyi emäntä. On se samanlainen ja vähän isompikin.
Siinä vielä pari kiusallista silmänräpäystä, ja he olivat Helsingissä. Heidän ensimmäinen tehtävänsä oli tervehtiä johtaja Soisaloa, joka monien kysymysten sadellessa seurasi heitä autolla heidän kaupunkikotiinsa. Sitten jätti hän heidät hetkeksi kaksin ja he päättivät tavata toisensa tunnin päästä Luodon verannalla, jossa Soisalon asia oli hankkia paikat ja tilata jo ennakolta illalliset heille.
Sitä nauraisi jokainen, kuka vain leivälle suunsa aukaisisi, nauraisivat hevosetkin, kuten sanotaan. Ei se aina niin ole. Taulaniemen tuomari nai palvelijansa, mutta kun se rouvineen aina ajaa autolla, niin moni rouva saa kadehtia.
Ne odottavat siinä häntä, satain penikulmain päästä tullutta, laivoissa keinunutta, rautateiden retuuttamaa, autolla läpi Suomen yötä päivää tänne ajanutta ainoastaan tätä tilaisuutta varten, saadakseen vihdoinkin kokea sen sensation, kun mullonen iskee ja alkaa päristellä vapaa minkä veroista elämystä intohimonsa armoittamalla kalamiehellä ei ole toista.