United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän maatilan omistajia kutsutaan vielä tänä päivänä "kuninkaan braatoiksi". Suvun vanhimman hallussa on vielä Paavali keisarin omakätisiä kirjoituksia 13 ja 31 päivältä Lokakuuta 1799, joilla hän lahjoittaa tämän maatilan Kaarle Jordaninpojalle Sykiäiselle ikuiseksi omaisuudeksi, vapauttaa hänet vaimoineen, lapsineen kaikista veroista, vieläpä pojat sotapalveluksestakin.
Vähän matkan päässä näistä seisoi nimismies, sekauneena ahkeraan keskusteluun erään arvokkaan talonpoikais-ukon kanssa. Siellä puhuttiin vuodentulosta, karjan hinnoista ja veroista y.m.s., mikä huvitti "rakasta isää," jonka suosion voittamisesta komisarius näytti pitävän tarkkaa huolta.
Baskerville katseli innokkaasti ulos ikkunasta ja huudahti äänekkäästi ihastuksesta huomatessaan Devonshiren maiseman omituisuuksia. "Minä olen jokseenkin paljon nähnyt maailmaa sittenkuin täältä lähdin, tohtori Watson", sanoi hän, "mutta mitään tämän veroista en ole nähnyt." "En ole tavannut yhtään devonshireläistä, joka ei olisi ihastunut kreivikuntaansa", huomautin minä.
Vesperhetkellä amiraali purjehti satamaan, jolle hän antoi tämän päivän pyhimyksen mukaan nimen Puerto se San Nicolao. Häntä hämmästytti sen kauneus ja erinomaisuus, ja vaikka hän olikin ylistänyt Kuuban satamia erinomaiseksi, hän sanoi, ettei tämä jäänyt niistä jälkeen, vaan jopa saattoi olla parempikin, ja ettei ollut sen veroista toista.
Kymmeneksi vuodeksi on Panun heimo veroista vapaa! Oman keihään kärellä käännytämme kaikki, jotka tänne kaskeamaan ja kalastamaan tunkevat. Ei pane estettä vouti! Se oli hinta orjattaren! Oliko kauppa kehnosti solmittu? ILPO Voi tekoja tietäjän! PANU Ei nyt papista pelkoa, jos ei hänestä hyvin ennenkään! On verivihoin voudin kanssa. Uhanneen kuului tullaksensa, ei uskalla! Ei ketänä kanssansa saa.
Tullaanhan sitä aikaan kotikutoisella sarallakin, mutta ei talonpoikainen sarka siltä ole saman veroista kuin herrasväeltä kerjätyt vanhat vaatteet, koreat ja kuosikkaat, vaikka vähin kuluneet. Mitä ruumiinrakennukseen tulee, on jo luurangossa eroavaisuuksia.
"Niin menkäätte vanhan valtiokanslerin luo! väitti Jakobsson Taikka valtakunnan rahavaraston hoitajan luo! Heidän toki pitää voida jakaa teille jonkun pienen osueen niistä runsaista veroista, joita me vuosittain olemme valtiolle maksaneet ja ovathan ne miljonat heidän talletettavinansa, jotka Ruotsi voitti viime rauhassa. Minä rohkenen arvella että niitä pitäisi käytettämän kansan hyväksi."
Köyhä metsänkävijä, ilman peltoa, ilman niittua, vailla edes vakinaista elosijaa maailmassa. Hänellekö tyttären työntäisimme? Kävisit kerran edes Kokemäellä tyttöinesi. LALLI: Käythän sinä. KERTTU: Ei se ole saman veroista. KERTTU: Siksi pitäisi sinun toki vähän liikkua oman talosi takamaita ulompana. Elät kuin karhu pesässäsi. LALLI: Kun on pesä, näetkös.
Forth- ja Tay-lahtien eteläpuolella», jatkoi hän, »on niinikään kuninkaalla paljo ystäviä, jotka suutuksissaan pakkovaloista, väkinäisistä sotamiehenotoista, vääryydellä määrätyistä ja epätasaisesti kootuista raskaista veroista, sääty-liittokunnan väkivallasta ja presbyteriläispappien hävyttömistä nuuskimisista, tarttuvat aseisiin, niin pian kuin näkevät kuninkaallisen lipun liehuvan.
"Lunastan ne rahalla; mutta mieluimmin lunastaisin torpat kerrassaan veroista vapaiksi, joko sinulta tai esivallalta." "Esivalta", sanoi iso ruotsalainen, "on myynyt kaikki minulle." "Niin, kyllä asia niin on", sanoi Matti, "eikä minun mielestäni ole kiirettä lunastaa torppia kokonaan. Voithan maksaa, jos niin tahdot, Pekka, parin vuoden veron", ja samalla hän iski Pekalle silmää.