United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kertokaa se minulle, Watson. Mitä he sanovat?" Minä epäröin, mutta en voinut olla vastaamatta. "He sanovat sen olevan Baskervillen koiran ulvontaa." Hän pidätti huudahduksen ja oli muutamia silmänräpäyksiä vaiti. "Varmaan se oli koira", sanoi hän viimein, "mutta ääni tuli kaukaa, luultavasti tuolta taholta." "On vaikea sanoa, mistäpäin se tuli." "Se nousi ja laski tuulen mukaan.
"Päinvastoin luulen, että nyt olemme päässeet oikeille jäljille. Ystäväni Watson tuntee paremmin kuin te minun menettelytapani, mutta kumminkin pelkään, ettei hänkään ole ymmärtänyt, mikä merkitys äsken lukemallani kappaleella on." "En, minä myönnän, etten huomaa yhteyttä sen ja kirjeen välillä." "Ja yhteys on kumminkin niin läheinen, että jälkimmäinen on ote edellisestä.
Te, Watson, olette muutamia viikkoja elänyt yhdessä minun kanssani, ja minä pyydän nyt teitä rehellisesti ilmaisemaan ajatuksenne. Oletteko koskaan saanut aihetta luulla, ettei minusta tulisi hyvä mies vaimolle, jota rakastan?" "En suinkaan." "Minun asemaanihan ei kukaan voi moittia, ja siksi täytyy hänellä olla jotain minua itseäni vastaan. Mitä se mahtaa olla?
"Kyllä, minä tiedän, että joku toinenkin kuleksii nummella." "Oletteko nähnyt hänet?" "En ole." "Kuinka sitte saatatte hänestä tietää?" "Selden puhui siitä kahdeksan päivää sitten. Tuo toinen välttelee myöskin ihmisiä, mutta mikäli tiedän, ei hän ole vanki. Minä en voi sitä sietää, minä en todellakaan voi sitä sietää, tohtori Watson, sen sanon suoraan."
Hän oli tarmokas mies, teräväjärkinen, käytännöllinen ja yhtä suuressa määrässä vailla mielikuvitusta kuin minä itsekin. Tämä asiakirja oli kumminkin hänen mielestään hyvin vakavaa laatua, ja hän oli valmistautunut päättämään päivänsä juuri siten kuin kävikin." Holmes ojensi kätensä saadakseen käsikirjotuksen, avasi sen ja asetti polvelleen. "Katsohan, Watson!
Watson, Watson, kunnia vaatii sinua merkitsemään muistiin tämänkin esteen minun menestykselleni." "Kuka tuo mies oli?" "Sitä en voi aavistaakaan." "Tokkohan urkkija?" "Aivan selvään näkyi Baskervillen kertomuksesta, että häntä tänne tulostaan saakka on hyvin tarkkaan vartioitu. Kuinka muuten olisi Voinut tulla niin pian tunnetuksi, että hän oli asettunut asumaan Northumberlandin hotelliin?
"Kieltämättä merkillinen, vaikkakaan siitä ei saa juuri paljoa tietää", sanoi hän. "Varmasti osottaa tämä keppi yhtä ja toista. Siitä saa perusteen useampiin johtopäätöksiin." "Onko jotain jäänyt minulta huomaamatta?" kysyin jommoisellakin itseluottamuksella. "Toivon, etten ole mitään tärkeää laiminlyönyt." "Minä pelkään, Watson kulta, että useimmat sinun johtopäätöksistäsi ovat vääriä.
Huuto oli tuntunut niin kovalta äkillisyytensä vuoksi, mutta se oli kumminkin tullut kaukaa nummelta. Nyt se kuului korviimme lähempää, kimakammin, läpitunkevammin kuin ennen. "Missä se on?" kuiskasi Holmes ja äänen värähdyksestä ymmärsin, että hänkin, tuo rautainen mies, oli sisimpäänsä myöten kauhistunut. "Missä se on, Watson?" "Varmaankin tuolla", sanoin minä ja viittasin pimeyteen.
Harvinaisen pahan täytyy sen miehen olla, jota ei yksikään nainen surisi. "Minä olen kuljeskellut täällä sisällä ja kärsinyt ikävää koko päivän, sittenkun Watson lähti aamulla", sanoi sir Henry. "Luulen ansainneeni vähän kiitosta siitä, että olen pitänyt lupaukseni.
Minä tahtoisin kernaasti olla yksin vähän aikaa, voidakseni syventyä asiaan. Kuulkaa, herra Holmes, kello on puoli kaksitoista, ja minä lähden heti hotelliini. Tahtoisitteko te sekä ystävänne tohtori Watson syödä meidän seurassamme noin kahden ajoissa? Silloin saatan paremmin kuin nyt ilmoittaa teille käsitykseni asiain tilasta ja olosuhteista." "Onko sinulla esteitä, Watson?" "Ei."