United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta miksikäs minä taas semmoista luulisin, sillä voinhan ehkä yhtä hyvin itse olla niiden synnyttäjä. Entä sitten minä itse, olenkohan minä jotakin? Olen jo sanonut ettei minulla ole aisteja eikä ruumista. Kuitenkin epäröin; sillä mitä seuraa tästä? Olenko niin kiinnitetty ruumiiseen ja aisteihin, etten voi olla olemassa ilman niitä?
Mitä sisältää tämä kirje? Minulla ei ole oikeutta ulottaa uteliaisuuttani niin pitkälle. v. Mitä? Vieläkö eroitatte minun kohtaloni omastanne? Mutta miksi epäröin sitä avata? Se ei voi saattaa minua onnettomammaksi kuin olen; ei, rakkahin Minna, se ei voi saattaa meitä onnettomammiksi, mutta kyllä onnellisemmiksi! Sallitteko, neiti hyvä! Isäntä. Edelliset. IS
Käyn hitaasti, tään kirjan sulle tuoden, ja vielä epäröin, sen antaisinko. Se, tiedän, puutteellinen vielä on, vaikk' ehkä näyttääkin jo valmiilta. Mut keskeneräisnä jos arkailin sit' antaa sulle, murhe uusi siihen mua pakoittaa: en turhamaiselta, en kiittämättömältä näyttää tahtois! Ja niinkuin sanoa voit vain: täss' olen! jott' ystäväs sua säästäin iloitsis, niin sanon minäkin vain: ota tämä!
Tuollainen kysymys, jonka tytär teki isästään, synnytti minussa melkein jotakin kauhun tapaista. Minusta tuntui, että isänsä on vielä pahempi ihminen kuin olin luullutkaan, jos hän on tuolla tavoin vaikuttanut läheimpään ympäristöönsäkin. "Vaiti-olonne on riittävä vastaus", sanoi hän, kun minä epäröin vastata.
ORPA Nyökäyttää päätään: Olen siitä iloinnut, lapseni! URMAS Auttaa hänet askelmista ylös: Vain yksin karvasteli sydäntäni... Asettaa pöydän päässä olevan istuimen mukavasti Orvalle... Sinun heleät antisi, äiti! Niitä riisuessani epäröin. ORPA Nyökäyttää hiljaa: Olen sinusta ylpeä, poikani! URMAS Arvasin mielesi sinustahan se kaikki on minussakin. Ja niin se alkoi.
Kaikkien silmät tähtäsivät teihin kuin viiriin, jonka johdolla he tahtoivat purjehtia. Sitten tuli Herluf Hydefadin kapina. Muistatteko sitä aikaa, Olaf Skaktavl? Eikö ollut kuin aurinkoinen kevät olisi koittanut kaikkialla maassa! Mahtavat äänet vaativat minua astumaan esiin; mutta minä en uskaltanut. Minä yhä epäröin, kaukana taistelusta syrjäisessä kartanossani.
Kuuletteko, he tulevat ylös portaita! Olaf Skaktavl! Teistä riippuu, olenko huomenna lapseton nainen vai Käyköön niin! Vielä on minulla yksi luja koura tallella. Uskallanko tosiaan sen ? Ei, ei, se ei saa tapahtua! Nyt se meni! Kaikki tuolla on hiljaista. Sinä näit sen, Jumala, että minä epäröin! Mutta Olaf Skaktavl oli liian nopeakätinen. Onko se tehty?
Jo ensimmäisenä iltana, kun jouduttiin Villen kanssa kahden kesken, alkoi keskustelu vaiheistamme kuluneina viikkoina. Ville, joka oli nähnyt, miten epäröin ryhtyä vanginvartijatoimeen, pelkäsi minun istuneen henki hampaissa koko heidän poissaoloaikansa ja tuli hyvin iloiseksi kuullessaan, että aikani oli mennyt hyvin ja etten ollenkaan kauppaani katunut.
Hylkään yhden, epäröin toisen kohdalla, tekee mieleni kolmatta hetkisen aikaa, mutta minä jätän hänetkin. Tuo on liiaksi maalattu, tuolla on epäluuloa herättävä kalpeus, tuon suun seutu on kovin rivo ja tuon silmät liian mehuttomat. Minulle pitää löytyä hienointa tuoksua, parasta, mitä täällä lieneekin. Editseni on useamman kerran hivahtanut totisen näköinen nainen.
Lucien on enemmän tiedemies kuin maailman mies ja hänellä on varmat valtiolliset mielipiteet." Minä en tiennyt, mitä minun oli tehtävä, oliko oltava vaiti vai kerrattava kauhea tila, jossa hänen rakastettunsa oli, vaan kun sitä epäröin, niin hän naisen terävällä vaistolla luki ajatukseni kasvoistani. "Te tiedätte jotakin hänestä", huudahti hän. "Minä luulin, että hän on matkustanut Pariisiin.