United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Vaan minkä vuoksi minut! Minkä vuoksi ette Toussacia?" "Jos koira olisi voittanut Toussacin, niin minulla olisi nyt te molemmat. Vaan ystävämme Toussac on liian vankka mies näin pienelle heikolle miehelle kuin minä olen. Te, Lucien, olette määrätty olemaan minun voitonmerkkinä, ja teidän tulee tyytyä kohtaloonne." Lessage löi otsaansa, aivan kuin tutkiakseen, eiköhän tämä vain ollut unta.
Suuressa puistokäytävässä näki hän myöskin tuttavia: ensin Gastonin ja Lucien, jotka näyttivät happamilta ja olivat väsyneet leikkiin; heitä piti huolimattomasti silmällä Céleste, joka parhaillaan kuhersi erään samasta korttelista olevan puotipalvelijan kanssa.
Minä myöskin muistin, että enoni oli sanonut hänelle jotakin hänen toiveistaan. "Lucien on tuittupäinen ja herkkä-uskoinen", sanoi hän. "Isäni on ollut paljo hänen kanssaan viime aikoina. He istuvat tuntikausia hänen huoneessaan, eikä Lucien sano sanaakaan, mitä he tekevät. Minua pelottaa, että heillä on jotakin tekeillä, josta on vaaralliset seuraukset.
Ja Séguin laski yhä hidasta pilaansa ja pyysi molempia herroja tulemaan mukaan auttamaan häntä koettaessaan saada tuota pientä naista aikanaan vakuutetuksi miesten kaikkivallasta. Lucien huoneessa tapahtui omituista.
"Minä vetoan teihin, Lucien, niin hyvin siveellisistä kuin käytännöllisistäkin syistä, elkää antako tämän tapahtua! Ajatelkaa, että jos asianne ei onnistuisi, niin tämäkin ryöstäisi meiltä kaiken anteeksisaannin toivon. Ajatelkaa myöskin..." Tämä seikka näytti joksikin aikaa hämmästyttävän nuorta miestä, jonka olivinvärinen iho oli käynyt vähän vaaleammaksi.
Gaston sanoo, ett'ei hän mene ikinä naimisiin, että upseerilla ei saa olla muuta morsianta kuin miekkansa, ja Lucien puolesta olen minä rauhassa siitä asti kuin hän rupesi nunnaksi P. Ursulan luostariin. Minun sukuni on kuollut ja se on minun iloni." Mathieu kuunteli hymyillen. Hän tunsi tuon kirjallisen pessimismin.
"Te ette saa tappaa häntä!" huusi hän suutuksissaan. "Kuka voi asettua minun tahtoani vastaan? Päästäkää hänet irti, Toussac! Ottakaa peukalonne hänen leuvastaan! Minä kiellän, että se ei saa tapahtua!" Vaan kun hän tovereittensa muodosta näki, että uhkaukset tässä eivät enää auttaneet, niin hän muutti äkkiä äänensä neuvottelevaksi. "Kuulkaa, Lucien. Antakaa minä kuulustelen häntä.
"Niinpä onkin", vastasi hän, "se minut teki kaikista enin levottomaksi. Minä pelkäsin teidän vuoksenne, pelkäsin oman itseni vuoksi ja kaikkein enin Lucienin vuoksi. Kukaan ei saa olla isäni aikeitten tiellä." Lucien! Tämä nimi tuli kuin salama keskellä pimeää yötä.
Hänen kasvonsa olivat kauniit, kalpeat ja säännölliset, tuuheat viikset, jotka osaksi peittivät karhunnahkaisen lakin kirkkaan leukanauhan. "No", sanoi hän, "no?" Vanhempi mies oli taas piilottanut pistolin povitaskuunsa. "Tämä on Lucien Lesage", sanoi hän. Husaari katseli vastenmielisesti olentoa, joka makasi lattialla. "Onpa kelpo salaliittolainen!" sanoi hän. "Nouse ylös, sinä mateleva koira!
Vaan toinen kasvot jäykkinä, leuka vain liikkeessä niinkuin ennenkin meni ja sulki oven. "Minusta, Lucien", sanoi hän, "on parasta, että jäämme tänne." Lesage katsoi häneen, ja hänen kasvoillaan kauhu muuttui vähitellen hämmästykseksi. "Vaan te, Charles, ette ymmärrä..." lausui hän. "Kyllä minä ymmärrän", vastasi toinen. "He ovat täällä muutaman minutin perästä.