United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
ILPO Suorat sanoi sanat Panu... Voi miestä tätä, mitenkä sanoi! VOUTI Mitenkä sanoi? ILPO Näin sanoi: »kun ei paistiksi papille ... keitä rokka Kiesukselle, uhriruoka Ruotukselle, makia Maarian pojalle» ... itselleen sanoi ... tässä kaikkien kuullen. PANU Luulin tuota kummemmaksikin ... ei ole minkähän tekijätä. VOUTI No, ja mitä muuta kuuluu? Mitä nahoista tarjotaan?
Sopuun neuvoo! Suurin osa ruumistaan on sovun tiellä, riensi Jorma selittämään. Vihaan vaatii, päänsä on vihan polulla! intteli Ilpo. Miehet seisoivat katsellen toisiaan epätietoisina siitä, mitä arpa oikeastaan oli vastannut. Sano, Panu, mielesi ... sinä, panija arvan, arvan mielen parhaiten ymmärrät.
Vähät minä vallasta välitän, parempi olisi ollakseni, jos saisin elää niinkuin mieleni tekisi: metsääni kulkea, kalaani pyytää, kaskeani viljellä ja vain omaa tavaraani kaupita. Niissä nyt aikani kuluu: ole kaikkien neuvonantaja, kaiken maailman pahan parantaja, loihdi, taio, lääkitse ... ei yön lepoa, ei päivän rauhaa. Turhaan aina puhelet ja puolustelet, ei kukaan sinua soimaa, sanoi Ilpo.
Siinä se asui jo silloin, kun Reita, vanha Reita, kävi täältä salatiedot saamassa. Luuletko sinä saavasi? Saadani täytyy. Rahan ahne on Lapin noita. Mistä rahoja sait? Eivät osanneet, Ilpo, aarrettani löytää haltijain vuorelta, vaikka lehdon polttivat ja taikamajani ja taloni. Missä ne olivat? Kontolan miehet kovin etsivät ja minultakin kyselivät ... puolet olisivat luvanneet.
Noh, koska se on Herran tahto, että tämä pahan-tekiä taas tulee henkiin, kenties rikoksiansa katuakseen ja sovittaakseen, en minäkään enää tahdo siitä nurkastua! Katso, Leo, hän avaa jo silmiänsä! Hiero vaan vahvasti hänen rintaansa; minä hivutan hänen aivojansa! Hurraa, jo hän on ilpo elävänä!"
Miehet painuivat pitkäkseen havuvuoteelleen. Kun Ilpo jonkin aikaa nukuttuaan heräsi, oli Panu poissa. Myrsky oli laannut, ja taivas oli poudassa. Heleän punainen aamurusko. kuumotti jo taivaan rannalta ja punaili heikolla punallaan näreitä vaaran laella, joihin myrsky oli iskenyt lunta niin, että ne olivat kuin lumipatsaita. Ilpo seurasi Panun jälkiä, jotka lähtivät kiven ympäri kiertämään.
Väkisin mukaani työntäysit ... vastuksen vain sinusta sain. Sinua varrotessani haihtuu taikain voima. Eihän sinun minua odottaa tarvitse, tulenhan jäljessä niinkuin voin, vaikka jättäisitkin, kun vain yöpaikassa odotat, virkkoi Ilpo kuin anteeksi anoen. Ja väärin hän teki mielestään, kun tietäjää niin viivytti ja hänen hankkeitaan häiritsi.
Nousevat sauhuna ilmaan kirkkosi ja palavat pappilasi! Vielä Korpivaara Kontolan kukistaa OLAI Käy lähdemme, miehet! Vie hänet venheihin, Kari. KARI Tuoss' on, taluta itse! OLAI Etkö tule kanssani, Kari? KARI En tule kanssasi enempi. Nyt sinua seuraan, Jorma! On helppo ollakseni, ei nyt Panun isku päätäni paina. Elä sano sanojasi! ILPO JA MUUT Sano sanasi, sano! ILPOTAR Elä sano, elä ilmaise...
Rauha on maassa, mutta vihollinen kuitenkin veräjällämme väijyy. Väijyy ja on jo kauankin väijynyt, vaikkemme ole häntä vastustella osanneet, puuttui Ilpo selittämään. Osata olisi pitänyt, jatkoi Panu, jos olisi ollut mieltä miesten päässä. Ristin-Kiesuksesta puhuu Panu, selitti taas Ilpo. Paljon hän on meille tuhoa tehnyt ja vielä enemmällä uhkaa.
PANU Mikä hätänä? JORMA Voi surkeutta! Tulimme Karin kanssa Korpikosken niskaan siinä naisen jälet lumessa raiskaajansa reestä oli irti reutoutunut oli kaatunut ja aina noussut jyrkimmän kallion kohdalla oli koskeen syössyt. JORMA Siell' on nyt Annikki ja kosken kurkulla sinulle, Panu, kostoa huutaa ... huutaa, huutaa eikä ikänä ääni sorru. ILPO Liekö ollut Annikki?