United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä sinä sellaisia puhelet!... Saithan juuri vanhan emäntä-vainaan kultakäädyt ja sormuksen sait ... että eikö vaan emäntäkin välitä? Antoihan emäntä ... kun tapa niin vaatii... Sinun parastasi emäntä aina tarkoittaa, vaikk'et sinä sitä ymmärrä... Olet siksi vielä liian nuori ja kokematon. Muuten ... on sinullakin omat oikkusi. Aina sinä vastustat emäntää.
Voi, voi sinua Johanna, kuinka jumalattomia sinä puhelet! Sinun pitäisi toki ajatella...
"Myöhäänhän sinä valvotkin", sanoi Ville, joka piti velvollisuutenaan lausua jotakin. "Ha ha haa! Ville parka, mitäs sinä nyt puhelet", nauroi Miina ja katseli veitikkamaisesti hämillään olevan Villen silmiin, "tiedäthän täällä meidän seuduilla kesällä aina valvottavan puoleen yöhön ja noustavan ennen päivän nousua."
Nämä päivät vaan nämä kaksi päivää! Mitä sinä siellä löpiset? ANNA LIISA. Ilman minä vaan itsekseni. PIRKKO. Sinäpä soma, kun puhelet itseksesi. Minunkin pitäisi totutella. Sinä kun menet pois, ei ole enää ketään, jolle saisin näin rupatella. Voi, sentään! Kyllä minulle tulee sinua ikävä, Anna Liisa. Ihan jo itkettää, kun ajattelen että sinä niin pian lähdet.
Mitä minä siellä tekisin! Enhän minä edes tanssi. SYLVI. Sinä katselet. Ja sitten sinä puhelet vanhempien herrojen kanssa, ja viet minua puhvettiin tanssien välillä. AKSEL. Hyvä ystävä SYLVI. Aksel kulta, elä nyt kiellä! Minulla kun on niin kova halu. AKSEL. Mutta minullapa ei siihen ole halua ollenkaan, pikku kissimirri. Ja sitä paitsi minä en mitenkään jouda.
Tietää Johanna sen kuin muutkin ... onhan hän jo täysi-ihminen!... Voi tässä hänelläkin alkaa sulhasia juosta yhtä hyvin kuin sinulla. Siunatkoon!... mitä sinä puhelet! Vai Johannalla!... Kaikkea vielä! Niinpä niin! juuri Johannalla... Varo sinä vaan itsesi, Mailiisa! ja laita sinä omat asiasi valmiiksi ... niin kauan kuin aika vielä on otollinen. Niin juuri!... samaa sanon minäkin.
Hän on todellakin huvitettu monen hyvän muutoksen toimeen saamisesta, niinkauan kuin ne eivät maksa hänelle mitään. Ihminen on aina tyytyväinen kun hän huomaa itsellänsä jonkun hyvän ominaisuuden; eikö siis ole aivan luonnollista, että herra Goldstick luulee olevansa oivallisempi, kuin hän todella onkaan". "Sinä puhelet ikääskuin ihmisellä ei olisi lupa halveksia kaikkea huonoa".
Minä, minä, sama, joka tässä seison ja sinua henkiin-virvoittelen!» »En tiedä, kuka olet, enkä myöskään, miksi puhelet minulle. Minä olen kuollut. En voi herätä enää koskaan enkä hengittää.» »Kyllä, Liisa! Varmasti sinä voit. Minä tahdon niin. Meillä on vielä paljon elämänvuosia, onnenvuosia edessämme.» »Minulla ei ole enää mitään. Ei edessä eikä takanapäin. Etkö ymmärrä?
Sanot minun olevan pahan sinulle ja näyt uskovan itsekin, että olen sinulle paha, mutta kuitenkin olen sinulle ollut ja olen parempi kuin koskaan olet aavistanutkaan.» »Mutta miksikä kuitenkin niin vähän puhelet ja senkin vaan leikilläsi», muistutti Hanna alamielisesti ja tuhki vielä itkuaan ja pyyhiskeli kasvojaan esiliinallaan.
Luuletko hänen silloin pääsevän vähemmällä irti kuin parikymmenisen paperilla?" "Sä pikku veitikka; kyllä pitäisikin olla sydän kivestä, jos sinulta voisi mitään kieltää, kun tuolla tavalla puhelet", sanoi Terning ja syleili hellästi vaimoansa. Lauantaina iltapuoleen oli rouva ahkerassa puuhassa, hän pyyhkieli pölyä ja siisti kaikin tavoin huonetta, katsoen vähäväliä kelloa.