United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä minä siellä tekisin! Enhän minä edes tanssi. SYLVI. Sinä katselet. Ja sitten sinä puhelet vanhempien herrojen kanssa, ja viet minua puhvettiin tanssien välillä. AKSEL. Hyvä ystävä SYLVI. Aksel kulta, elä nyt kiellä! Minulla kun on niin kova halu. AKSEL. Mutta minullapa ei siihen ole halua ollenkaan, pikku kissimirri. Ja sitä paitsi minä en mitenkään jouda.
Vai oma järkesi ... puhu pukille, elä Paavolle et tiennyt itsekään! Onko Paavolla joku korkeampi viisaus kuin muilla? kysyi rovasti. On. Minullapa se onkin. Mistä olette sen saanut? Mistäkö? No, onpa sekin kysymys. On pappi eikä tiedä, mistä on kaikki korkeampi viisaus maailmaan tullut. Mutta missä se seisoo raamatussa, ettei ihminen saa järkeään käyttää eikä viisauttaan viljellä?
Ja poistuttuansa hän avasikin äkkiä kopin pienen oviluukun, näytti siitä miehelle kieltään ja kehui: »Katso... Minullapa on suussa seitsemän kieltä.» Ja siitä päivin alkoikin hän uskoa, että hän on seitsemän kielen mies.
AINA. Jos lupaat, ettet koskaan enään hauku eukoksi ja muijaksi, niin minä lupaan ajatella keinoa, mikä sinut ensi hädästä pelastaa. OLLINEN. Neuvo nyt jo, mitä on tehtävä. AINA. Minullapa onkin heti yksi hyvä neuvo. OLLINEN. Mikä se on? AINA. Että sinä lähdet nyt heti Sederille. OLLINEN. Ja sinä? AINA. Minä otan hänet vastaan ja sanon sinun matkustaneen maaseuduille pitemmäksi aikaa.
Minä olen aina ollut liian arka, minä olen aina liian vähän luottanut itseeni. Sinä avasit silmäni. Mutta tiedätkö, mikä on syynä niihin puutteisiin, jotka mainitsit? Kun kuvanveistäjä tahtoo valmistaa jumalankuvan, valitsee hän aina jonkun esikuvan, mutta minullapa ei ole ollut esikuvaa. En ole koskaan nähnyt palavaa kaupunkia, ja sentähden puuttuu kuvauksestani todellisuutta."
Minä olen salaa jo neulonut pikku Jalmarin kastemekkoon hänen nimensä ja sen ympärille pieniä ruusunnuppuja ja tammenlehtiä. Se on niin ihmeen sievä. Mutta et saa tätä kellenkään kertoa, se muistakin. Kas vain sitä pikku äitiä, jolla on salaiset puuhansa, sillä aikaa kun isä on poissa. Minullapa on ollutkin hyvää aikaa viime päivinä, sinä kun olet ollut kotoa poissa tavallista enemmän.
Viimein hän sanoi omalla kielellään: »Hiton monimutkainen asia! Minulla on vielä paljon tytön varalta tuhmia perhejuonia! Minä ajattelin aikoinani matkustaa ulkomaille vapaammat olot perhanan ummehtunutta täällä rettelöitä joka taholla. Minä tahdon kuitenkin koettaa » Kurt vihelsi. »Saakeli soikoon! Minullapa on hyvä tuuma.»
Kerrankin taas Kovasen ja Aarnion kinastellessa sanoi Kovanen leveästi: Kuuleppas Aarnio! Kyllä se niin on että pötyä sinä mies puuhaat ja tuulta ajat takaa! Mutta minullapa veikkonen on ollut jo kauvan pelastuskeino valmiina. Ei muuta kuin panna vaan käytäntöön ja kaikki on autettu! No mikähän tuo sitten oikein on? kysyi Aarnio erityisellä painolla. Mikäkö on!
Istupas nyt tuohon vähäisen! HILMA. Teillä ehkä on vielä joku salaisuus papan kanssa ? ONNI. Hahaha, salaisuus papan kanssa! Ei enää, kultaseni, ei enää. Ja kyllä se kohta tulee ilmi, koko juttu. Mutta minullapa on toinen salaisuus, ja se on sinulle, Hilma. HILMA. Minulle? ONNI. Mutta se ei milloinkaan tule ilmi, ellet sinä nyt kauniisti jää tänne. HILMA. Vai niin. ONNI. No, jäätkö sinä?
Entäs minä? tiedusti Vesa. Vaihda Helmin kanssa! No, Helmi... Vaihdetaan! suostui Vesa, mutta Helmi epäili: Minullapa on mekko! No sitte saat Vesalta housut ja muut! Helmiä se viehätti, mutta hän epäröi: Jospa äiti toruu! Sano jotta et sinä vaihtanutkaan ... sitte kun vaihdetaan takaisin! neuvoi eräs ja Helmi jo hymyili pitkään.