United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli mies paikallaan, sanottiin, vaikka maailman loppuun saakka. Aina kun yhdistys kokoontui kokouksiinsa, astui Kovanen oman arvonsa tuntevana kunnia asemalleen. Vasara kalahti ja toimitus oli alkanut. Puheenvuoroja käyttivät tavallisesti aina samat henkilöt. Joka oli tottunut taas olemaan mykkänä, se mykkänä pysyikin. Mutta tämän kaiken korvasi hyvin puheenjohtajan puheliaisuus.
Kovanen jatkoi: Nyt kun joka mies alkaa ansaita yhä parempia tuloja, voinemme lyödä vihdoinkin pystyyn tämän suuren yrityksen, yrityksen joka jauhaa hyvinvointia jokaiselle niinkuin ennen Sampo Pohjolan kivimäessä... Seurasi nyt uusi keskeytys entistä voimakkaampi. Huusipa eräs jo: asiaan! Mutta Kovanen ei ollut mitään hätäpoikia.
Mutta onko se jo käytännössä ehtinyt pitkällekin, kysyi nyt tavallisesti aina puhuttelija, Kovaselta. Ei vielä, mutta aikojen kuluessa tulee se kylläkin toteutumaan. No mikä on vielä tehnyt sille haittoja? Tähän tavallisesti Kovanen aina vastasi: Raha, hyvä ystävä, raha! Ei tahdo saada vielä osakkeita kaupaksi.
Kovanen koetti samalla pitää silmällä ettei keskustelu mitenkään poikkeaisi tehtaisiin. Niiden oloihin taas mestarit useasti viittasivat. Tuntikausia jauhettua mestarit alkoivat olla yksimielisiä kymmen ja puoli tuntisen työpäivän lupaamisesta. Alinta tuntipalkkaa taas eivät kukaan hyväksyneet. Kun työntekijät pysyivät vaatimuksensa takana poistuivat mestarit joukolla kokouksesta.
Ja niin hyvin ja kiinteästi olivat virkailijat syventyneet tehtäviinsä, että monena vuotena peräkkäin voitiin samat johtokunnan jäsenet valita yhä uudelleen ja uudelleen. Puheenjohtaja Kovanen oli esim. näin ollen pysynyt arvoisassa toimessaan aina yhdistyksen perustamisesta. Eikä ajatustakaan olisi voinut kenessäkään syntyä uuden tilalle valitsemisesta.
Minullakin on jo useimpia satoja siltä varalta ja kaikki työlläni ansaittuja. Ei toveri, alkoi nyt Aarnio vakuuttavana. Ei nykyisillä työmiehen palkoilla säästöjä tehdä, jos tahtoo kunnolleen maailmassa elää. Tuskinpa ne ruokaan ja vaatteesen riittävät! No kylläpä sen, ainakin jokainen yhden osakkeen säästää, jankkasi yhä Kovanen.
Semmoiset säännöt että pääomana on puolenmiljoonaa ja osakemaksu kultakin sata markkaa. Yhtiössä tulee ääni jokaisesta osakkeesta, sekä... Aarnio ei voinut olla nyt jo keskeyttämättä: Mutta Herran nimessä, millä työmiehet semmoisen liikkeen perustavat? Mistä ne rahat tulevat? Mutta sinäpä vasta olet kovapää, huudahti Kovanen, nyt jo harmistuneena. Jokainenhan semmoisen summan voi säästää!
Sopimuskirjatkin olivat näinollen vain muodostetut yksinomaan lakkokomitean allekirjoitettavaksi yleisen rautatyöntekijäin päätöksen perustalla. Kovanen kylläkin kävi yhä edelleen kokouksissa, samalla kuitenkin entisen suhteen osoittaen huomattavaa varovaisuutta.
Näin ollen joutuisi hän lopullisesti kuitenkin häviölle, joka merkitsisi samaa, kuin kokonaan luottamuksensa häviäminen yhdistyksessä. Thja-ah! Kovanen repi kiukuissaan tukkaansa. Mikä neuvoksi, mikä nyt todellakin neuvoksi?! Lopulta voi hän jo niin paljon asettua, että istahti tuolille levollisemmin asiata miettimään.