United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viimeinen sisääntulijoista oli mies, jolla kaikki oli pyöreätä. Pää hänellä oli pyöreä kuin pallo ja kalju, vatsa pyöreä, kädet pyöreät ja korvat pyöreät ja niissä lyijyrenkaat. Se oli entinen laivuri, nykyinen koroistaan eläjä Kurt Stubb. »Te odotatte kai sisarenpoikaa?» Vik sanoi tukkukauppiaalle. Hänellä oli syvä, kumea ääni.
Työmiesten asunnot alkoivat rappeutua, osa koneista kävi vanhanaikuiseksi, uudet tuulet, jotka puhalsivat rauta- ja puutavaramarkkinoilla, eivät päässeet Vångajoelle, ja luultavaa on, että jos Kurt olisi elänyt yhtä vanhaksi kuin isänsä, olisi Falkensternien aurinko peittynyt pilviin.
Viimein hän sanoi omalla kielellään: »Hiton monimutkainen asia! Minulla on vielä paljon tytön varalta tuhmia perhejuonia! Minä ajattelin aikoinani matkustaa ulkomaille vapaammat olot perhanan ummehtunutta täällä rettelöitä joka taholla. Minä tahdon kuitenkin koettaa » Kurt vihelsi. »Saakeli soikoon! Minullapa on hyvä tuuma.»
»Se on nimittäin sinun oma lapsesi, joka on ollut kuoleman kourissa, ja jota nuori Holt on hoitanut ja Kornelia Vik ja Holtin Katriina vaalineet ja valvoneet,» Kurt jatkoi, »se lapsi se on, joka tänään on hymyillyt ensi kerran tautinsa jälkeen ja sillä ilahuttanut äitiään ja jokaista, jolla on sydäntä rinnassa, sekä osoittanut, että se on perhanan moinen purjehtija.
Ja veljensä, enonne, joka teidät kasvatti, kun vanhempanne tänne palasivat pois Saksast' ilmanalan kolkon vuoksi ja teidät hälle jättivät hän oli nimeltään Kurt von Stauffen; pojakseen hän lienee teidät ottanut. Siit' onko jo kauvan, kun te tänne hänen kanssaan tulitte myös? Ja elääkö hän vielä? RISTIRITARI. Mä mitä sanoisin? Niin, Nathan, niin on asia! Hän itse kuollut on.
NATHAN. Suo anteeks hälle! Mä hälle mielelläni anteeks suon! Ken tiesi, miten hänen sijassaan ja iällään me ajattelisimme! Kunp' oisitte mun kuulla suonut heti nimenne todellisen... RISTIRITARI. Kuinka? NATHAN. Stauffi te ette ole! RISTIRITARI. Kuka siis? NATHAN. Ei ole nimenne Kurt von Stauffen. RISTIRITARI. Mikä siis? NATHAN. On Leu von Filneck. RISTIRITARI. Kuinka? NATHAN. Hämmästytte?
»Perhanan hyvä muisti teillä on», Stubb huudahti oikein ihmetellen. »Mutta leikkiä kai se kuitenkin oli?» »Leikkiä? Leikkiäkö, ukko rukka? Hittoakin. Mutta kuulkaas jatkoa. Huomaa se sinä Hamre; sillä sinua hän tarkoitti näillä kylläisillä Noo, siinä hän oli muuten oikeassa; sinä näytät siltä kuin sinä aina olisit niin kylläinen, ylen kylläinen ha, ha, ha!» Kurt nauroi täyttä kulkkua.
Ja sitten sinä seisot tässä ja huolit viis koko asiasta! Minä kysyn sinulta, konsuli, tätäkö sinä kutsut 'djentelmanina' olemiseksi?» Konsuli oli käynyt tulipunaiseksi ja alkoi astua edestakaisin. Tuon tuostakin mörähteli hän jotain, jonka Kurt, joka ymmärsi hänen kieltään, käänsi seuraavasti: »Hiton juttu eihän se ole minun syyni vanhus tiedäthän sitä paitse kirkollisia syitä »
NATHAN. Viel' enhän tiedä edes, ken Stauffeist' isänne on ollutkaan? RISTIRITARI. Mit' on tää, Nathan? Tällä hetkellä uteliaisuutt' yksin tunnetteko? NATHAN. Niin, nähkääs, muinoin itse muistelen ma tunteneeni erään Stauffin Konrad hän oli nimeltään. RISTIRITARI. Vaan jospa ois isäni nimi sama? NATHAN. Todellako? RISTIRITARI. Isäni kaima oonhan itse: Kurt on Konrad myös.
Maria Hansenin lapsi toipui; mutta tauti oli vienyt sitä kuukausia taaksepäin. Sen katse oli tylsä ja epävarma, eikä se osoittanut ilon merkkiä, kuin äiti leikitteli sen kanssa. Mutta muuanna päivänä, kuin Knut lähestyi taloa tavanmukaisella käynnillään, tuli Kurt Stubb juosten häntä vastaan läähättäen kuin valaskala. Huolimatta kadullaolijoista huusi hän hattuaan heiluttaen: »Hurraa!