United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin tuumiskeli isäntäinen Tuonne tänne; rakas oli raha, Rakas myöskin jalo juhtapari, Talon verrattomat vetohärjät. Kerran toisen vielä miesi tarjoi, Kolikkoja lisäten, ja katso: Eihän enään Kaima tuossa kauan Tuumiskellut, mutta heitti härjät, Tuiman teurastajan haltuun heitti. Tuli Tuomo metsäretkeltänsä, Riensi talliin kohden tovereita Ainoisia.
Hilman teeskentelemätön ja yksinkertainen lausuminen hauskutti kaikkia. Taiteellista sievistelyä ei siinä ollut, mutta sitä korvasi nuoruuden lämpö, lapsellinen sulous ja raitis luonnollisuus. Renki Mikko paukahutti kämmenensä yhteen sanoen: Sellainen kaima mulla oli! mulla oli! tokasi kaiku Lehtovaaran rinteeltä. Silloin alkoi koko joukko taputtaa käsiään ja äänekkäästi nauraa.
Tämä kaikki oli jo sangen hywää, mutta suurin hywä kuitenkin oli se, kun Marin rinnoilla lepäsi terwe, kaunis poika. Hän oli isänsä kaima, Hiskias, ja äitinsä hymyili esikoisellensa ja oli niin onnellinen. Ystäwäni, Kalle, oli suorittanut tutkintonsa; hän oli nyt maanmittari ja hänelläkin oli oma työpaikka. Puoli wuotta takaperin oli Tiina muuttanut hänen luoksensa.
"Kasperi!" sanoi vieras ja hänen kasvonsa värähtelivät. "Onko teidän talossa muuta Kasperia kuin sinä?" kysyi hän sitte toinnuttuansa hämmästyksestään. "Ei", vastasivat lapset. "Kenenkäs kaima sinä sitten olet?" "Minä olen enon kaima", sanoi Kasperi. Aina enemmän värähtelivät vieraan kasvot ja hänen ruumistansa vapistutti. "Missä hän sitten nyt on?" kysyi hän taas toinnuttuaan.
"Mikä sinun nimesi on?" kysyi vieras toiselta polvellansa olevalta lapselta. "Iikka, minä olen isän kaima." "Entäs sinun nimesi?" kysyi taas vieras toisella polvella istuvalta tyttöseltä. "Anni, äidin kaima." "Entäs tuon pojan nimi, joka lattialla seisoo?" kysyi taas vieras. "Minun nimeni on Kasperi", sanoi lattialla seisova poika ja katsoi vierasta silmiin.
Risto sieppasi taskustansa pienosen kiven, joka vinkuen lensi Jussia leukaan. Kivi vei myötänsä Riston sanat: "Aha sinä pupun kaima muuta nimeä sulla ei ole pötki jo käpälämäkeen!" Jussi vilahteli ympärilleen saadaksensa jotakin heittoasetta, mutta kun ei nähnyt mitään sellaista asetta, lähti hän pötkimään pitkin laukoin pakoon, Risto perään. Kivi toisensa perästä lenti Jussin takapuoliin.
Olisi saanut puristaa hänen kättään, katsoa häntä silmiin, sanoa hänelle: »Elsa...» »Koko kesän, koko kesän, koko kesän», puksutti »Kaima» yhä suuriäänisemmästi kääntyessään kapeaan salmeen, jossa sen hyökylaineet jäivät loiskahtelemaan rantasillan paalujen lomissa ja huuhtoilemaan aluksien kylkiä ja keikuttelemaan siltoihin kytketyitä veneitä.
»Minä tarkoitan, neiti Annikka Lyle, sitä», sanoi hän, »että minä, koska eräs kunniallinen ritari on minun tähteni saanut vaarallisen haavan tämänpäiväisessä tappelussa totta sentään on, että hän, jotenkin sotalakia vastaan, oli pistoolillaan ampunut kuoliaaksi minun hevoseni, joka oli Ruotsin ikimuistettavan kuninkaan kaima nyt mielelläni tahtoisin hankkia hänelle semmoista lievitystä, mitä te, kunnioitettava neiti, voitte antaa.
Ei ole kuin Mooses, isoisän kaima, sanoi emäntä ja poistui porstuan perässä olevaan keittiöön Hetville avuksi tuomaan päivälliseksi keitettyä lihakeittoa ja kohta palasikin Hetvin kanssa käsipuolissaan sangasta kantaen suurta höyryävää lihakeittopataa, jonka he laskivat pöydän päässä olevan paksun honkaisen patapölkyn päähän.
Gordon on mies, joka voi tulla valtiovaraston kansleriksi, kenties pääministeriksi." "Ja vanhan Gordonin poika on taitavampi kuin minun poikani kuin Kenelm Digbyn kaima!" huokasi Sir Peter. "Sitä en sanonut.