Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
"Heidän lapselleen", niin hän sanoi; hänen vanha sydämensä on kokonaan heltynyt ajatellessaan maailmaan saapuvaa lapsenlasta. Minä olen nyt ylenmäärin onnellinen, kun välimme isän kanssa tulee sellaiseksi kuin sen pitää ollakin. Tiedätkö, äiti, se oli kyllä aijottu pieneksi hämmästykseksi, mutta en malta olla sitä jo nyt kertomatta, että pikku pojastamme tulee isän ja Jalmarin kaima.
Vanhasta ilveskoiraparista oli minulla enää vain Boi jälellä, sitten kun tuo oivallinen, vaikka vanha ja yksisilmäinen Pan, suureksi suruksi ja kaipaukseksi minulle ja monille ystävilleen, oli edellisenä jouluna muutamalla ilvesjahdilla myrkytyksestä kuollut Janakkalassa. Vielä oli ilvesajossa koettamatta tämän penikka, isänsä kaima.
Tuo otsa on jalo syntymästä, tuo iho ei tiedä häpeästä. Hänen vaistonsa viel' ovat unessaan, hän on pieni kaima Neitsyen, himo kullan ei tielle kurjuuden ole häntä vietellyt, puute vaan. Rahan kaiken, min häpeä antoi, sen äidillensä hän kantoi.
'Bede ei ole mikään yleinen nimi', sanoin, 'ja tunnen erään neiti Margery Beaden, jolla oli Stefan niminen veli, joka kuudentoista vuotisena Australiaan matkasi'. 'Hyvä herra, hänestä en mitään tiedä', sanoi hän malttamattomasti; 'Australia on suuri maa, melkein yhtä suuri kuin Europa, ja kaikki minkä tiedän on, että minulla lienee ollut kaima siellä; vaan hänestä tai sisarestansa en mitään tiedä'. Kumminkin olen varma siitä, että hän oli veljenne."
NATHAN. Viel' enhän tiedä edes, ken Stauffeist' isänne on ollutkaan? RISTIRITARI. Mit' on tää, Nathan? Tällä hetkellä uteliaisuutt' yksin tunnetteko? NATHAN. Niin, nähkääs, muinoin itse muistelen ma tunteneeni erään Stauffin Konrad hän oli nimeltään. RISTIRITARI. Vaan jospa ois isäni nimi sama? NATHAN. Todellako? RISTIRITARI. Isäni kaima oonhan itse: Kurt on Konrad myös.
"En ... kohtapa tuo kyläkin..." "Mitä asiaa sinulla kylään on?" "Minä olen menossa aapista ostamaan ... minä opettelen lukemaan." "Joko olet wanha?" "Kohta seitsemän wuoden." "Mikä sinun on nimesi?" "Tiina, äidin kaima." "Wieläkö isäsi ja äitisi riitelewät tuon toisen torpan wäen kanssa?" "Häh ... eihän ne koskaan", sanoi hän, melkein niin, kuin hän olisi jotakin säikähtänyt.
Silloin Paljas-Pekka nousi, meni Mylly-Pekan luo ja viittasi häntä siirtymään. »Ongi sinä, kaima, eläkä herrastele tyhjää», sanoi Mylly-Pekka leikin viistoon eikä ollut tietävinään Pekan vaatimuksesta. »Minä tulen siihen onkimaan», sanoi Paljas-Pekka. »Sinä kuljeksit ja turmelet kaikkien kalaonnen. Vetehinen ei huoli sinun huonoista onkimadoistasi.
Matti, vastasi poika. Vakava nimi sinulla on, kun Matti. Siitä tehtiin isänsä kaima, virkkoi Laara sängystään selitykseksi. Vai isän kaima sinusta on tehtynä. Missä isäsi nyt on? Tuolla tuvan puolella kamarissa, viittasi poika. Miksikä se ei tule tänne? Ei se pääse, se kaatuisi rappusissa. Onko se kipeä? En minä tiedä. Vanhuus sillä taitaa olla, selitti Laara pojan puolesta.
Paljas-Pekka poistui ja astui onkimiesten riviä toiseen päähän, ja silloin kuului nauruntyrskettä. Mutta Paljas-Pekka ajatteli: antaa niiden nauraa, nauravat vielä Mylly-Pekallekin. Ja istuttuaan sinne kauas rivin toiseen päähän hän viskattuaan ongen veteen huusi: »Mylly-Pekka, hoi!» Siihen vastasi Mylly-Pekka: »Hoi, kaima! Joko kala keppiäsi syö?» »Ei, vaan mylly palaa!» oli Pekan vastaus.
No terve, kaima! huutaa heistä toinen ojentaen minulle kätensä. Nyt vasta älyän että ne ovat Massisen veljekset. Olenhan monesti nähnyt Kyösti M:n akkunassaan, mutta kun ne ruudut olivat niin himmeät, oli mahdoton erottaa kasvonpiirteitä. Lämmin kädenpuristus ja yhtä lämpimät onnittelut molemmilta puolin ja väenvilinä tempaa veljekset jälleen näkyvistäni.
Päivän Sana
Muut Etsivät