United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Liisa ei huolinut, vaan hyvin levottomana katseli etsivästi poikajoukkoon. »Liisa! Veli on täällä!» huusi Mylly-Pekka, ja Liisa hänet huomattuaan hymyili iloisesti ja huiskutti käsiään riemastuneena. Mylly-Pekka räystään alle tultuaan kopeloi ja tapaili tapailemistaan, vaan ei saanut sopivaa tukipistettä.
Tuo Mylly-Pekka on jumala!" Tuollaisella humoristisella eleellä Pakkala usein kohoittaa monumentaaliseksi jonkun pienen henkilöhahmon tai kohtauksen.
»Senpä vuoksi mene sinä siitä pois», sanoi Paljas-Pekka jo kiihkeänä. »Elähän vielä, kyllä sinäkin sentään sovit tähän: tule minun syliini istumaan», jurotteli Mylly-Pekka päästellen ahventa ongesta. Toiset pojat nauramaan. Paljas-Pekka huomautti pojille, että Mylly-Pekka ei ollut tappelemassa, ei myllytullilaisia eikä kuusiluotolaisiakaan vastaan, vaan oli tullut vasta paljon myöhemmin.
Sellainen naurun purskahdus kuului pitkin riviä, että se oli kuin räjähdyslaukaus. Ja pojat kurottausivat katsomaan, minkä näköisenä Mylly-Pekka lähtee pois. Varmaan nyt itkee! Mylly-Pekka istui paikallaan ja hiljaisuuden tultua sanoi: »Kuules, kaima! Minä näiltä ahvenilta en jouda sammuttamaan myllyä. Mutta juokse sinä, jolla niin on hyvää aikaa.» Pojat hölmistyivät, mutta Paljas-Pekka ei.
Siihen ei taas pojilla ollut aikaa noin pitkään nimittelyyn. Yksistään Pekan nimellä hän kulki siihen saakka, kun Mylly-Pekka tuli tähän osaan kaupunkia vanhempainsa muutettua tänne kaupungin toiselta laidalta. Silloin oli Mylly-Pekka ja Pekka. Mutta sehän oli pahasti ontuvaa. Siis Mylly-Pekka ja paljas Pekka. Nimi oli siis aivan viaton, mutta hieman leikillinenkin.
Paljas-Pekka ymmärsi, ettei ollut mitään hyötyä ruveta selittämään tuolle tyhmälle, ettei sinne voi päästä kuin lentävä lintu, sillä tuo tyhmä olisi väittänyt vain: Kyllä sinne Mylly-Pekka pääsee. Ratkaistakseen asian yhdellä iskulla Paljas-Pekka sanoi: »Pannaan veto.» »Pannaan vain», sanoi se tyhmä poika. Paljas-Pekka ällistyi.
Silloin Paljas-Pekka nousi, meni Mylly-Pekan luo ja viittasi häntä siirtymään. »Ongi sinä, kaima, eläkä herrastele tyhjää», sanoi Mylly-Pekka leikin viistoon eikä ollut tietävinään Pekan vaatimuksesta. »Minä tulen siihen onkimaan», sanoi Paljas-Pekka. »Sinä kuljeksit ja turmelet kaikkien kalaonnen. Vetehinen ei huoli sinun huonoista onkimadoistasi.
Hirvittävää! Poikajoukko seisoi ja tähysti henkeä pidättäen. Pikku Liisa nauroi kirkkaasti. »Voi hyvä Jumala... Voi taivaan Isä ... voi rakas Pekka...» kuului hätääntynyt ääni. Mylly-Pekan äiti oli siinä ja rukoili. Mylly-Pekka, kun hänen ruumiinsa oli herennyt heilumasta koukisti käsivarttaan kohottaen itseään, että pääsi kiinni hattulaudoituksesta toisellakin kädellä.
Mutta hän oli viisas poika, hän ei sanonut: Ettekö te tomppelit leikkiä ymmärrä? Silloin ne vasta olisivatkin ivailleet. Maahan tultuaan hän rauhallisesti nosteli housujaan, jotka olivat hienon nuoravyön varassa, ja kysyi: »Pääseekö Mylly-Pekka?» Pojat töllistelemään toisiaan suu auki aivan kuin että: Niin tosiaankin?
Päästyään joukkoon hän iski märän housumyttynsä siltaan että losahti, asettui seisomaan poikain eteen veden norosinaan juostessa paidan helmasta ja sillä äänellä kuin olisi kehunut omaa urotyötään hän huusi: »Näittekö te, pojat, miten hän minut viskasi?» Nyökäytettiin päätä. Paljas-Pekka kohotti oikean kätensä kuin valan vannoakseen ja sanoi: »Pojat! Tuo Mylly-Pekka on jumala!»