Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Nyt Söderlingska ei enää saanut riemuaan pidätetyksi. Meillä on kolme tuhatta! Mitäs sinulla on, poika? Mitä lie tuossa, sanoi Kalle nostaen märän esineen vierestään penkiltä pöydälle. Mikä se on? Mitä siinä on? Katsokaa. Sen sanottuaan hän nousi ja meni ulos. Mitä siinä on? Mikä käärö se on? Tehkää tulta, että näkee! Käärö, jonka Kalle oli jättänyt pöydälle, oli nahkainen torvikotelo.
Eivät enää ikkunat voi vastustaa märän paperin painoa, lehdet kun tulevat suoraan painokoneista, räiskyen särkyy paksu lasi ja samassa on huone täynnä, lehtiä tulvillaan. Mistä niitä riittää? Mistä niitä riittää? vaikeroi hän. Tämä on paperitehtaiden maa! kuuluu vastaus jostakin. Miksi en hävittänyt niitäkin? Se on hänen viimeinen sanansa.
Päästyään joukkoon hän iski märän housumyttynsä siltaan että losahti, asettui seisomaan poikain eteen veden norosinaan juostessa paidan helmasta ja sillä äänellä kuin olisi kehunut omaa urotyötään hän huusi: »Näittekö te, pojat, miten hän minut viskasi?» Nyökäytettiin päätä. Paljas-Pekka kohotti oikean kätensä kuin valan vannoakseen ja sanoi: »Pojat! Tuo Mylly-Pekka on jumala!»
Kaikki olivat elossa, terveinä, paitsi Polkania, joka oli mennyvuonna saanut vesikauhun. Heitettyään yltään kaikki märät vaatteet ja juuri alettuaan pukeutua Nehljudof kuuli kiireistä astuntaa ja ovea koputettiin. Nehljudof tunsi sekä askeleet että koputuksen. Näin astui ja koputti ainoastaan Katjusha. Hän pani märän sinellin hartioilleen ja tuli oven luo. Astukaa sisään! Se oli Katjusha.
Anni, Anni tule katsomaan", huusi hän waimolleen, joka oli ehtinyt paeta sisähuoneihin. Iwosen waimo tuli, seisattui wangin eteen ja katseli kummastellen tuota outoa ilmestystä. "Mitä, pettäwätkö silmäni?" huusi Anni hämmästyksissä. "Niin minä se olen, tunnetko minua ollenkaan?" sanoi Olga, wiskaten lakin päästänsä ja märän wiitan päältänsä. "Olga!
Vielä, vielä, puhui Nehljudof iloiten siunatun sateen vaikutuksesta, virkistyneistä pelloista ja puutarhoista. Pilvi oli osaksi tullut sateena alas, osaksi mennyt kauvemmaksi, ja märän maan päälle putosi suoraan alas enää vaan viimeisiä tiheitä, pieniä pisaroita.
Antaahan olla, herra komisarjus, vien minä näinkin, sanoi polisi istuutuen topakasti kuolevan rinnalle ja kiertäen voimakkaan oikean kätensä selän yli kainalon alle. Sotamies veti vangin jalat pukin alta, nosti ja asetti paikoilleen. Komisarjus katsoi ympärilleen ja nähtyään kadulla litteän vankilakin, nosti sen ja pani taaksepäin retkottavan märän pään päälle. Mars! komensi hän.
Ei, kyllä he nyt sen ymmärtävät, etteivät ne heitä varten ole rautatiet ja muut semmoiset ... hulluja he olivat ja lapsekkaita, kun tänne lähtivät... Ja jos vielä eivät olisi ajamaan lähteneet ... olisivat edes tyytyneet siihen, että syrjästä katselivat ... niin jo olisivat kohta kotona ... vaan nyt, milloinhan lienevätkään?... Sohisten satoi vettä synkkään metsään kahden puolen tietä, ja raskaasti tuuli ... ja virtanaan valui sitä vaatteiden laskoksissa ja läpikin tunki ... tuli sitä hatun lierin yli Matin silmille ja märän hameen läpi tippui Liisan niskaan...
Mutta vaikka monet vuodet ovatkin vierineet ja monet seikkailut olen elänyt, niin ei ole toista tapausta elämässäni, jonka selvemmin muistaisin kuin tämän myrsky-illan, ja vielä tänä päivänäkin tunnen suolaisen, raikkaan meriruohon hajun ja muistan märän hiekan Normandian rannalla. Kun olin noussut polviltani, niin oli ensimmäinen tehtäväni pistää kukkaroni sisimpään takin taskuun.
Onko pimeyden ruhtinas sitten vielä kerran päässyt kahleistaan irti! huudahti hän otsaansa pyyhkäisten ja seisten saunan kupeella hangessa, raskaan, märän lumen salaperäisesti kuiskiessa pimeään metsään putoellessaan. Onko hänet lähetetty tänne varta vasten minua vastustamaan? Olkoon! Mutta minä sidon kuin sidonkin hänet uudelleen!
Päivän Sana
Muut Etsivät