Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Silloin olimme vallattomia kuin pienet lapset. Ja iloisia! Sinäkin uskalsit No, ole vaiti. Kertokaa, kertokaa mitä hän uskalsi? huusi Emmi. Otto, et saa kertoa. Minä kiellän. Mutta eihän se ole mitään vaarallista. Vaikka Aina, oletko lapsellinen? Minäpä tiedän, nauroi Sanni, sinulla oli vaatekengät ja Otto sai kantaa sinut sateen jäljestä märän niityn poikki.
Emäntä hyvin elävi, vehnäsiä viiltelevi, piirosia pistelevi, voita päälle vuolaisevi. Paimen parka kuivan leivän, kuivan kuoren kurskuttavi, kauraisen kavertelevi, lemettisen leikkoavi, olkisen ojentelevi, petäjäisen peiputtavi, veen lipillä luikkoavi märän mättähän nenästä. "Mene, päivä, viere, vehnä, alene, Jumalan aika!
Mikä mitäkin kahmerehti; märän ilman takia eivät olleet lähteneet ulkotöihin. Kaikkien kasvoissa liikkui veret Antin astuessa pirttiin ja umpimielisinä askarrellessaan salaperäisesti silmäilivät Anttia, silmäilivät aivan herkeämättä, eikä kukaan kiirehtinyt puhelemaan niin avonaisella tavalla kuin aina ennen Lampilassa.
Kun kaikki säkissä oli hiljaa, meni Matti kotiini otti säkin mukaansa ja pani sen tuolille sängyn viereen, jossa Maijan hame riippui. Aamulla aikoi Maija ottaa hameensa, mutta löysi hämmästyksekseen märän säkin. Mitä siinä on? sanoi hän. Siinä on uusia perunoita, sanoi Matti. Niin viisas ei hän ollut mielestään ollut eläessään. Uusia perunoita!
Yht'äkkiä hän päästää aisat ja jättää minut kelkkaani jäälle ja loikkaa avannolle sekaantuen siihen myllerrykseen, mikä siinä on. Minä en saa selkoa siitä, mitä se oikein on. Se on vain jotakin käsien ja hartiain ja jonkin suuren ja märän myllerrystä ja kiihkeätä polskutusta. Minun kelkkani on luisunut reen viereen, jossa on vasuja ja kontteja ja jonka edessä seisoo hevonen ja pureksii heiniä.
Mennyttä kalua, sanoi välskäri nyykäyttäen päätään, mutta päästi kuitenkin nähtävästi järjestyksen vuoksi auki märän, karkean paidan ja pyyhkäisten tieltä kiharaiset hiuksensa, painoi korvansa vangin kellertävää, liikkumatonta, korkeaa rintaa vasten. Kaikki olivat ääneti.
Hänellä oli punaruutukkainen hame yllään, huivi solmittu vyötäsille ja pitkävartiset saappaat jalassa. "Hyvä lapsi, kuka lähettää sinut tänne semmoisessa ilmassa?" kysyi äiti, otti märän huivin hänen ympäriltään ja hieroi hänen pieniä punottavia kätösiään. "Isä ja äiti ovat poissa," vastasi tyttö, "ja sen tähden Saara arveli, että paras olisi että heti tulisin näille tienoille."
Kurki istui kannon päässä, märän mättähän nenässä, sepä säikähti kovasti, lenti poikki Pohjolahan, vielä parkaisi pahasti Pohjan puolle saatuansa, sillä Pohjolan herätti, pahan vallan valveutti. "Kun ei tuosta kyllin liene, oi Ukko ylijumala, rakenna rajuinen ilma, nosta suuri säien voima aivan vastahan venettä, kulkematta kunnekkana!"
Päivän Sana
Muut Etsivät