Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Kurki istui kannon päässä, märän mättähän nenässä, sepä säikähti kovasti, lenti poikki Pohjolahan, vielä parkaisi pahasti Pohjan puolle saatuansa, sillä Pohjolan herätti, pahan vallan valveutti. "Kun ei tuosta kyllin liene, oi Ukko ylijumala, rakenna rajuinen ilma, nosta suuri säien voima aivan vastahan venettä, kulkematta kunnekkana!"
Sanoi vanha Väinämöinen: "Ei ole tässä nuorisossa tuon on soiton soittajaista; joko Pohjola paremmin saisi soiton soittamahan, josp' on laitan Pohjolahan." Siitä vanha Väinämöinen laittoi soiton Pohjolahan; soitti pojat Pohjolassa, soitti pojat jotta piiat, ei ilo ilolle tunnu, eikä soitto soitannolle.
"Tao nyt mulle uusi miekka, tee miekka tuliteräinen, jolla hurttia hutelen, Pohjan kansan kaikottelen saaessa otolle sammon tuonne kylmähän kylähän, pimeähän Pohjolahan, summahan Sariolahan!" Tuo on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, tunki rautoja tulehen, teräksiä hiiloksehen, kultia koko piosen, hope'ita kourallisen. Laittoi orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan.
Hälle jo luvattu kaunisvöinen Impi ennen annettu ei nuuri Seppo kun työns oil suorittanunna, Sammon Pohjolahan takonunna. Sopineet oil miehet keskenänsä: "Sille neito antaminen, jolle Mielellämmin sanoo lähtevänsä." Kun nyt astuit tupaan koettelolle, Wäinämöiselle ois impeänsä
Toi arpa toet sanomat, merkki miesten vastoavi: sanoi päivän saaneheksi, kuun tuonne kaonneheksi Pohjolan kivimäkehen, vaaran vaskisen sisähän. Vaka vanha Väinämöinen siitä tuon sanoiksi virkki: "Jos ma nyt lähen Pohjolahan, Pohjan poikien poluille, saan ma kuun kumottamahan, päivä kullan paistamahan." Jopa läksi jotta joutui pimeähän Pohjolahan.
Emo tuon sanoiksi virkki, lausui vanhin lapsellensa: "Jo sanoin minä sinulle, jo vainen varoittelinki, yhä kielteä käkesin lähtemästä Pohjolahan. Mahoit olla oikeassa, eleä emon tuvilla, oman vanhemman varassa, kantajasi kartanossa, ei oisi sotoa saanut, tapahtunut tappeloa.
Tämä läksi Pohjolahan, käytteli itseään ylimielisesti, niin että Pohjolan isäntä viimein ärjäsi: "Ei tässä piot parane Kun ei vierahat vähenne; Talo työlle, vieras tielle, Hyvistäki juomingista! Lähe tästä, Hiien heitto Luota kaiken ihmiskansan, Kotihisi konna koita, Paha maahasi pakene!"
Kuudesviidettä runo Sai sanoma Pohjolahan, tieto kylmähän kylähän Väinölän vironneheksi, Kalevalan pääsneheksi noista nostamavioista, tauista tavattomista. Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, tuo tuosta kovin pahastui.
Se on seppo Ilmarinen sanan vastaten sanovi: "Taon kaularenkahaista tuolle Pohjolan akalle, jolla kiinni kytketähän vaaran vankan liepehesen." Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, jo tunsi tuhon tulevan, hätäpäivän päälle saavan. Heti loihe lentämähän, pääsi poies Pohjolahan. Laski kuun kivestä irti, päästi päivän kalliosta.
Ei saanut sanottavata koko sammosta kotihin; veipä kuitenki vähäisen sormella nimettömällä: kantoi kannen Pohjolahan, sai rivan Sariolahan. Siit' on polo Pohjolassa, elo leivätöin Lapissa. Vaka vanha Väinämöinen itse maalle mentyänsä löyti sampuen muruja, kirjokannen kappaleita rannalta merelliseltä, hienoiselta hietiköltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät