United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paimensoitot raikuvat. Eloa ja liikettä. SEPPO seuroineen laskeutuu taustalta esille. Terve, taitava takoja, Kihlajuhlan kilpasulho! Väinö ja Ilmari kättelevät toisiansa; keskustelevat. Yhteis-onnemme takoja! Terve teille, nuorsydämet, Onnen seppiä jokainen, Yhteis-onnen ja omansa: Hyvän tahdon, tarkan taidon. KANSA. Työkäsissä kansan onni. Ensim. Ei ole kiitosten kipeä. Toinen.
Ilmarisenkin älyperäistä ja pinnalta kylmähköä luonnetta olemme edellä kuvanneet, joten tyydymme tässä viittaamaan pariin seikkaan, jotka puolestaan osottavat, ettei llmarisen veressä ollut paljon atlantilaista jälkeä. Hän ei milloinkaan turvaudu loitsuihin, vaan aina töihin ja tekoihin. Hän on takoja iänikuinen.
"Lenteä hyrähtelevi; viskoi Hiien hirmuloita, kantoi käärmehen kähyjä, maon mustia mujuja, kusiaisen kutkelmoita, sammakon salavihoja teräksenteko-mujuihin, rauankarkaisu-vetehen. "Itse seppo Ilmarinen, takoja alinomainen, luulevi, ajattelevi mehiläisen tulleheksi, tuon on mettä tuoneheksi, kantaneheksi simoa.
Lemminkäinen, kaunis Kaukomieli, jonka koko olemus uhkuu intoa ja uskoa, runoutta ja rakkautta, kuvataan samalla kiivaaksi, riitaisaksi soturiksi ja huikentelevaksi lemmenseikkailijaksi. Ilmarinen, seppo iänikuinen, sammon takoja, kykenevä, nerokas, taitava, on samalla hieman hidas, laiska, juro, melkeinpä lapsellisen yksinkertainen.
Molemmat vähä loittonevat, kunnes myöhemmin kokonaan pakenevat. ENS. MIESPAIMEN. Miksi eivät viihdy suossa? ENS. NAISPAIMEN. Tarvis taikoja olisi, Väkevätä Väinämöistä. ENS. MIESPAIMEN. Tässä tarvitaan takoja, Sepon suuren työvasara. Etkö kuulekin jytyä? Maassa, ilmassa, vesissä, Kaikissa kohina kumma. Koske maata korvallasi! Siell' on seppiä sisässä.
Siitä tammen taittelemma, pihlajat pirottelemma, tyvet teemmä tynnyriksi, latvat laivan mastiloiksi, kesken kestipöytäsiksi, pikariksi pienet oksat. Omat on virret oppimani. Ei ole seppä sen parempi, eikä tarkempi takoja, jos syntyi sysikeolla, kasvoi hiilikankahalla.
Eikä oli ihmeteltävä, että Louhi tahtoi sitä säilyttää kalliimpana aarteenaan. Mutta sammon takoja llmarinen on silloin samalla astunut arjalaisen rotumme kasvattajien ja hyväntekijäin joukkoon Suomen kansan edustajana. Entä Väinämöinen? Hän on yhtä kaukana Lemminkäisestä kuin Ilmarisestakin. Hän on atlantilainen maagikko eikä sitä ole.
Saata mie omille maille: työnnän seppo Ilmarisen, joka samposi takovi, kirjokannet kalkuttavi, neitosi lepyttelevi, tyttäresi tyy'yttävi. "Se on seppo sen mokoma, ylen taitava takoja, jok' on taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut: ei tunnu vasaran jälki eikä pihtien pitämät."
Päätyvät sepon pajahan. Sanovat sanalla tuolla: "Nouse, seppo, seinän alta, takoja, kiven takoa takomahan uutta kuuta, uutta auringon keheä! Pah' on kuun kumottamatta, outo päivän paistamatta." Nousi seppo seinän alta, takoja kiven takoa takomahan uutta kuuta, uutta auringon kehäistä. Kuun on kullasta kuvasi, hopeasta päivän laati. Tuli vanha Väinämöinen, ovelle asetteleikse.
Ilmarinen, se suuri lapsi, nosti oman tekemänsä auringon ja kuun kuusen latvaan, kun oikea aurinko ja kuu olivat suljetut Pohjolan kivimäkeen. »Jo nyt laa'it joutavia», sanoi vanha viisas Väinämöinen, ja pian näki taitava takoja itsekin, ettei kuumottanut hänen kuunsa kulta, paistanut hänen päivänsä hopea. Ne olivat kuin koristeita joulukuusessa.